— Outi Alanko-Kahiluoto

Ammatillisen opetuksen vahvistaminen edellyttää eriarvoisuuteen puuttumista

Julkistimme eilen Vihreän eduskuntaryhmän linjaukset toisen asteen ammatillisten oppilaitosten kehittämiseksi. Julkistaminen tapahtui lähellä kotikontujani, Itä-Helsingin Roihuvuoressa, Stadin ammattiopistossa.

Vihreille tasa-arvoiset mahdollisuudet koulutukseen ovat kaiken tasa-arvon perusta. Mielestämme on tärkeää muistaa, ettei koulutuksen tehtävänä ole vain tuottaa tutkintoja työelämän tarpeisiin, vaan koulutuksella on aina myös sivistyksellinen tehtävä ja merkitys. Koulutus ja sivistys eivät ole olemassa taloutta varten, vaan ne ovat olemassa vahvistaaksen ihmisten hyvinvointia ja edellytyksiä yhteiskunnalliseen osallisuuteen.

Koulutuksen kehittämisen lähtökohtana ei myöskään voi olla vain koulutuksen reagoiminen elinkeinoelämän ja maailman muutoksiin. Päinvastoin, koulutus voi olla edelläkävijä ja luoda kestävälle kehitykselle suuntaa.

Tasa-arvon ja demokratian periaatteelle nojaava koulutus vahvistaa näitä samoja piirteitä koko yhteiskunnassa. Tasa-arvon vahvistaminen edellyttää puolestaan eriarvoisuuteen puuttumista. Onkin tiedostettava, että koulutuksen eriarvoisuus ja oppimiserojen kasvu on todellisuutta myös Suomessa. Kouluttamattomuus periytyy meillä yhtä lailla kuin akateemisuuskin.

Esimerkiksi Helsingissä vaurailla alueilla jatkaminen peruskoulusta lukioon on suositumpaa kuin pienituloisilla alueilla. Nuorten koulutukseen osallistuvuudessa on isoja alueellisia eroja Helsingin sisällä. Nuorten hyvinvointikertomuksesta Helsingissä ilmenee, että hyvinvoivilta alueilta toisen asteen koulutukseen vuonna 2012 osallistui 91,3% 16-18-vuotiaista, kun taas korkean työttömyyden alueila luku oli vain 75,1 %. Perheiden edellytyksissä tukea nuoren koulunkäyntiä on huomattavia eroja.

Mitä oppimiserojen kaventamiseksi pitää tehdä? Olennaista on luonnollisesti kaventaa tulo- ja hyvinvointieroja. Vihreä eduskuntaryhmä ehdottaa myös, että valtio loisi toiselle asteelle vastaavan määrärahan oppimiserojen kaventamiseen kuin on jo olemassa perusopetuksessa ja maahanmuuttajavaltaisissa lukioissa.

Ammattiin opiskelevien opintojen keskeyttäminen on surullisen korkealla tasolla. Valtakunnallisesti keskimäärin joka kymmenes keskeyttää opintonsa. Keskeyttämisen syynä on usein se, etteivät opinnot vastaa toiveita, opintojen tuki ja opinto-ohjaus on riittämätöntä ja toimeentulo on niukkaa.

Tämän vuoksi vihreät esittävät, että vanhempien tulojen vaikutus itsenäisesti asuvien 18 vuotta täyttäneiden toisen asteen opiskelijoiden opintotuesta poistettaisiin. Kyse on jokaisen yksilön oikeudesta rakentaa itselleen paremman elämisen edellytyksiä kotitaustasta riippumatta. Viranomainen ei voi tietää, saako nuori kotoa taloudellista tukea, vaikka vanhempien tulorajat ylittäisivät opintotuen edellytyksenä olevan tulorajan.

Opintotukea pitää myös kehittää niin, että se mahdollistaa täysipäiväisen opiskelun. Toisen asteen opiskeluun sisältyy jo itsessään paljon työssäoppimista, ja ansiotyön ja opiskelun yhdostäminen voi olla opiskelijalle liian raskasta.

Koulupudokkuuden vähentämisen pitää olla keskeisenä tavoitteena jo perusopetuksessa. Tähän päästäisiin huomioimalla nykyistä paremmin se, että oppilaat ovat oppijoina erilaisia. Toisille pulpettimuotoinen teoreettinen opiskelu sopii paremmin kuin toisille. Perusopetuksessa on ollut hyviä kokemuksia ns. joustavan perusopetuksen luokista, joissa peruskoulu ja työpaikalla oppiminen lomittuvat toisiinsa.

Alkuvaiheen keskeyttämistä voidaan vähentää vahvistamalla ja parantamalla sekä peruskoulun opintojen ohjausta että oppilashuoltoa.

Kaikkia opintojen siirtymävaiheita voidaan tukea toimijoiden yhteistyötä lisäämällä. Hyviä kokemuksia on saatu TE-toimistojen, oppilaitosten, nuorisotoimen ja sosiaalitoimen yhteistyönä toteutetuista matalan kynnyksen tukipalveluista

Viime vuosina on puhuttu paljon tarpeesta vahvistaa oppisopimuskoulutusta, sillä työpaikalla tapahtuva käytännön oppiminen sopii monille ryhmämuotoista opiskelua paremmin. Onnistuakseen oppisopimuskoulutus edellyttää kuitenkin riittävää tukea ja ohjausta työpaikalla. Oppisopimuksen rinnalle onkin kehitettävä myös ns. tuettua oppisopimusta niille, jotka tarvitsevat enemmän tukea työssäoppimisen sujumiseen.

Oppilaitosopiskelua ja työssäoppimista yhdistäviä malleja kannattaa kehittää, sillä siitä on saatu myönteisiä kokemuksia. Tämä edellyttää kuitenkin panostamista yhteistyön rakentamiseen oppilaitosten ja työpaikkojen välille.

Vihreät vahvistaisivat myös mahdollisuutta kahden tutkinnon suorittamiseen. Työelämässä tarvitaan monenlaisia taitoja, ja esimerkiksi yrittäjäksi aikovalle toinen tutkinto voi olla välttämättömyys. Väärästä opiskeluvalinnasta ei myöskään saisi seurata se, ettei taloudellista mahdollisuutta uuden tutkinnon suorittamiseen enää ole.

Niin yksilön kuin yhteiskunnan kannalta on elintärkeää, että jokaiselle nuorelle luodaan koulutuksella edellytykset osallisuuteen ja hyvinvointiin: asiantuntijoiden arvioiden mukaan tulevaisuuden työpaikoista enää 1-2 %: ssa on mahdollista pärjätä ilman mitään ammatillista koulutusta. Jättäminen vaille koulutusta on siis jättämistä heitteille, ja sitä vihreät eivät hyväksy. 

Jaa sivu: