— Outi Alanko-Kahiluoto

Hallitus romuttaa tasa-arvon ja lisää perheiden eriarvoisuutta

Outi Alanko-Kahiluoto.

Sipilän hallitus vie kansalaisilta uskon politiikkaan. Eniten leikataan niiltä, joilla on valmiiksi vähiten.

Pääministeri Sipilä on sanonut, että kaikilta suomalaisilta leikataan. Se ei pidä paikkaansa. Meiltä hyväosaisilta ei viedä mitään - hyvätuloisen venevero on kuin veisi tikkarin ministerin suusta. 
 
Hyväosaisten säästäminen verojenkiristyksiltä yhdessä pieniosaisiin suunnattujen sosiaaliturvaleikkausten kanssa antaa viestin, että hallitus on luopunut tavoittelemasta hyvinvointivaltiota, jossa verotuksella tasataan tuloeroja ja vähennetään köyhyyttä. Tämä vie toivon kansalaisilta.
 
Hallituksen leikkauksista suurin osa kohdistuu pienituloisiin ja heihin, joille julkiset palvelut ovat elintärkeitä. Sosiaalietuuksiin kohdistetut indeksien leikkaukset kasvattavat tuloeroja, pienituloisuutta, lapsiköyhyyttä ja köyhyydessä elävien vanhusten määrää. Julkisia palveluita heikennetään ja palvelumaksuja korotetaan.
 
Hallitus on sokea köyhyydelle, eriarvoisuudelle, romuttaa hyvinvointivaltion turvarakenteet ja unohtaa tasa-arvon. Sukupuolten tasa-arvon edistämisessä hallitus ottaa ainoastaan taka-askeleita.
 
Jos hallitusohjelmasta pitäisi päätellä, millaisen Suomen kolmen ässän hallitus haluaa, vastaus kuuluisi: hallitus haluaa Suomesta eriarvoisen takapajulan, jossa köyhien perheiden lapsilta on viety tasavertainen mahdollisuus opiskeluun ja jossa nuoret naiset eivät enää uskalla hankkia lapsia. 
 
Sipilän hallituksen ohjelma on ensimmäinen hallitusohjelma sitten Paavo Lipposen ensimmäisen hallitusohjelman, joka ei mainitse tasa-arvon edistämistä hallituksen tavoitteena eikä erittele keinoja tasa-arvon saavuttamiseksi. 
 
Hallitus jättää ruman jäljen suomalaisen tasa-arvon historiaan. Vaikka tasa-arvo meillä toteutuu edelleen puutteellisesti, hallitusohjelmakirjauksilla on ollut tärkeä rooli tasa-arvon edistämisessä. 
 
Hallitusohjelman ainoa viittaus sukupuolten tasa-arvoon on toteamus siitä, että miehet ja naiset ovat Suomessa tasa-arvoisia. Hallituksen käsitys, että tasa-arvo on Suomessa jo riittävästi toteutunut eikä sitä kohti tarvitse erikseen pyrkiä, osoittaa pöyristyttävää tietämättömyyttä tai piittaamattomuutta.  
 
Hallitus ei esitä tekemiensä leikkausten ja elvytystoimien vaikutuksia tulonjakoon, mutta ei myöskään sukupuolivaikutuksia. Johtuuko tämä hallituksen häpeästä omaa politiikkaansa kohtaan? 
 
Vaikka hallitus ei tee sukupuolivaikutusten arviointia, hallituksen toimilla on merkittäviä sukupuolivaikutuksia. Indeksileikkauksista selvästi suurempi osa – 58 % – kohdistuu naisiin kuin miehiin. 
 
Myös julkisen talouden leikkauksista valtaosa kohdentuu naisvaltaisille aloille. Julkisella sektorilla työskentelevistä 72% on naisia. Julkisen sektorin leikkaukset johtavat siis työpaikkojen vähenemiseen erityisesti naisilta. Kuntiin ja niiden tehtäviin kohdistuvat leikkaukset, samoin kuin hallituksen uhkaus antaa kunnille vapaat kädet olla noudattamatta osaa nykyisestä peruspalveluita koskevaa lainsäädännöstä johtaa myös erityisesti naisiin kohdistuviin irtisanomisiin. 
 
Hallituksen julkiseen sektoriin kohdistetut leikkaukset iskevät kaikkein kipeimmin naisvaltaisiin aloihin ja lisäävät naisten työttömyyttä. Hallitus tekee oikeistolaista sosiaalipolitiikkaa, jossa hoivavastuu vyörytetään julkiselta yksityiselle. Kun näin tehdään, vastuun kantavat ennen muuta naiset. 
 
Hallituksen kaavailema vanhempainvapaan lomakertymän leikkaus koskee nimenomaan naisia, sillä he käyttävät vanhempainvapaasta yli 90 %. Vanhuspalvelujen henkilöstön vähentäminen, päivähoidon ryhmäkoon kasvattaminen ja koulujen luokkakokojen suurentaminen koskevat naisvaltaisia aloja. 
 
Erityisen selkeä sukupuolittunut ja eriarvoisuutta kasvattava arvovalinta on päivähoitoon tehdyt leikkaukset ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden poisto työttömien vanhempien lapsilta. Hallitus rajoittaa päivähoito-oikeutta, nostaa päivähoitomaksuja ja kasvattaa päiväkotien ryhmäkokoja.
Päivähoidon ryhmäkokojen kasvattaminen heikentää varhaiskasvatuksen laatua ja kasvattaa lasten eriarvoisuutta. Ryhmäkokojen kasvattaminen tarkoittaa myös päivähoidon työntekijöiden vähentämistä ja lisää naisvaltaisen alan työttömyyttä.  
 
Subjektiivisen päivähoito-oikeuden purkaminen kohdistuu enemmän naisiin kuin miehiin, sillä naiset kantavat suurimman hoivavastuun lapsista. Siksi subjektiivisen päivähoito-oikeuden purkaminen heikentää ennen muuta naisten työssäkäynnin edellytyksiä. Miksi hallitus heikentää naisten työssäkäynnin edellytyksiä, jos sen on tarkoitus kasvattaa työllisyysastetta? 
 
Hallitus on sokea epätasa-arvolle ja yksinhuoltajaperheiden köyhyydelle. Siksi hallitus näkee päivähoitomaksujen 0-maksuluokan pelkästään kannustinloukkuna. Suurin osa yksinhuoltajista on naisia, ja he kuuluvat yhteiskunnan pienituloisimpiin. Miksi hallitus haluaa kurittaa köyhimpiä yksinhuoltajia? Miksi hallitus harkitsee maksullista päivähoitoa juuri pienituloisimmille perheille eikä säädä sitä suoralta kädeltä varakkaimmille perheille luomalla uuden, ylimmän maksuluokan? 
 
Jos halutaan lisätä yksinhuoltajien työssäkäyntiä, ei pidä heikentää päivähoitopalveluita vaan päinvastoin monipuolistaa niitä ja parantaa osa-aikatyön kannattavuutta. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittaminen on ristiriidassa hallituksen työllisyystavoitteiden kanssa.
 
Nykyisillä pätkätyömarkkinoilla on yhä tärkeämpää, että päivähoito tukee työn vastaanottamista. Päivähoidon rajoittaminen heikentää naisten mahdollisuutta osallistua työelämään. Ilmeisesti naiset halutaankin pois työmarkkinoilta. 
 
Toimiva päivähoito ja subjektiivinen oikeus päivähoitoon mahdollistavat vanhempien työssäkäynnin. Mutta kyse on myös lasten oikeudesta varhaiskasvatukseen.  Työttömien ja pienituloisten perheiden lasten oikeutta varhaiskasvatukseen tulee puolustaa. Siitä tinkiminen on lasten luokkayhteiskunnan rakentamista, sillä tutkimusten mukaan varhaiskasvatus hyödyttää lasta enemmän kuin mikään muu koulutus. Varhaiskasvatuksesta hyötyvät nimenomaan huono-osaiset.
 
Naisten ja miesten palkkaeroja ylläpitävään kotihoidontukeen hallitus sen sijaan ei koske, vaikka – toisin kuin päivähoitomaksun nollaluokka – kotihoidontuki muodostaa oikean köyhyysansan ja kannustinloukun naisille. Siltä hallitus sulkee silmänsä ilmeisesti arvomaailmaan sopimattomana näkökohtana. Ilmeisesti oikeistokonservatiivinen perusporvarihallitus haluaa äidit kotiin. 
 
Ilmeisesti hallitus haluaa lisätä myös köyhyyden ja kouluttamattomuuden periytymistä, sillä pienituloisten perheiden lasten mahdollisuutta opiskella vaikeutetaan lisäämällä opiskelun lainapainotteisuutta ja poistamalla opintotuesta indeksi.
 
Hallitus aikoo sallia alle vuoden perusteettomien määräaikaisten työsuhteiden solmimisen.  Tämä tarkoittaa, että naisten pätkätyöt tulevat lisääntymään nykyisestä. Määräaikaiset työsuhteet kasaantuvat naisille ja erityisesti nuorille synnytysiässä oleville naisille.
 
Hallitusohjelma siis lisää nuorten naisten pätkätöitä, mutta se ei sisällä kirjausta vanhempainvapaan tasaisemmasta jakamisesta vanhempien kesken. Miksi ei? Kun määräaikaisuudet kasaantuvat valmiiksi naisille, myös hallituksen kaavailema koeajan pidentäminen kohdistuu erityisesti naisiin.
 
Kuntatyöntekijöiden kelpoisuusehtojen alentaminen ja siitä seuraava palkkojen alentaminen tulee koskettamaan erityisesti naisia, sillä naiset muodostavat kuntatyöntekijöistä enemmistön. Sen sijaan pyrkimyksestä palkkatasa-arvoon hallitusohjelmassa ei ole halaistua sanaa. Onko hallituksen tarkoitus luopua kolmikantayhteistyöstä? Miten samaplkkaisuutta jatkossa edistetään, jos se ei ole hallituksen intresseissä ja yhteistyö palkansaajajärjestöjen kanssa perustuu yksinomaan uhkailulle? 
 
Perhehoitoa hallitus haluaa lisätä mutta siten, ettei valituilla toimenpiteillä kannusteta työikäistä aktiiviväestöä siirtymään perhehoitajiksi. Tarkoittaako tämä, että hallituksen tavoitteena on kasvattaa palkatonta hoivatyötä?  
 
Pitkäaikaisen laitoshoidon, palveluasumisen, kotiin annettavien palvelujen ja muiden sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden asiakasmaksuja korottaminen koskettaa erityisesti naisia, sillä naiset muodostavat enemmistön eläkeköyhistä. 
 
Eläkeläisten asumistuen laskeminen osuu erityisesti pienituloisiin eläkkeellä oleviin naisiin, sillä köyhimmät vanhukset eli ne, joilla ei ole omaa asuntoa ja jotka asuvat vuokralla, menettävät eläkkeensaajien asumistuen leikkauksessa.
 
Hallituksen pitää lopettaa köyhiä ja lapsiperheitä kurjistava politiikka. Hallituksen pitää perua häpeällinen aikomuksensa leikata edelleen lapsilisistä ja työttömyysturvasta 120 miljoonaa euroa, ellei yhteiskuntasopimusta saada aikaan. 
 
Miksi hallitus itse ei vaali yhteiskuntarauhaa? Miksi hallitus lietsoo tyytymättömyyttä ja epäluottamusta tekemällä yksipuolisesti epäsolidaarista ja epäoikeudenmukaista politiikkaa? 
 
Hallitus on kolmikannan yksi osapuoli ja on ensiarvoisen tärkeää, että hallitus omilla toimillaan edistää esimerkiksi työelämän tasa-arvoa.  Hallituksen on pidettävä kiinni tavoitteesta kaventaa naisten ja miesten palkkaeroja. Myös itsensä työllistävien ja freelancereiden ja muiden työelämän heikompiosaisten aseman parantaminen edellyttää nimenomaan hallituksen aktiivisuutta kolmikantaneuvotteluissa. 
 
Hallitus voi vielä korjata politiikkansa suunnan. Varmistaakseen tasa-arvon edistymisen hallituksen tulisi laatia tasa-arvo-ohjelma, jonka toteuttamiseen koko hallitus sitoutuu. Hallituksen tasa-arvo-ohjelma ja sen väliseuranta ovat osoittautuneet hyviksi työkaluiksi, ja siksi niitä tulee jatkaa. Sukupuolinäkökulma pitää sisällyttää kärkihankkeisiin ja toimintasuunnitelmaan, muuten tehdään aivan sukupuolisokeaa politiikkaa. 
 
Talousuudistukset ovat kestävällä pohjalla vain, jos leikkaus- ja elvytystoimien vaikutukset naisiin ja miehiin ja eri tuloryhmiin arvioidaan avoimesti ja rehellisesti.