— Outi Alanko-Kahiluoto

Köyhyydestä ei ole kesälomaa

Sipilän hallitusta voi onnitella yhdestä asiasta: hallitus muodostettiin ja hallitusohjelma laadittiin kaikkien insinööritieteen sääntöjen mukaan nopeasti ja tehokkaasti. Ministerit ja kansanedustajat saattoivat jäädä istuntotauolle ja kesälomalle eduskunnan normaaliaikataulun mukaan.

Hallituksen esitykset valmistuvat kuitenkin vain, koska kaikki eivät kesällä lomaile. Ministeriöiden virkamiehet ja juristit joutuvat kesän aikana selvittämään, millaisin ehdoin hallituksen esitykset voidaan muuttaa konkreettisiksi lakiesityksiksi eduskunnan käsittelyä varten. 
 
Lomalta palaavilla poliitikoilla saattaa kuitenkin olla vastassaan yllätyksiä. En esimerkiksi usko, että hallitus onnistuu leikkamaan ja romuttamaan köyhimpien eläkkeensaajien asumistuen ilman jonkinasteisia perustuslaillisia ongelmia. 
 
Päätös eläkkeensaajien asumistuen romuttamisesta tehdään budjettilakina, jonka olisi tarkoitus tulla voimaan 1.1.2016. Jotta aikataulussa pysyttäisiin (ja hallitus saisi tehtyä toivomansa säästöt eläkkeensaajien kustannuksella), esityksen on oltava eduskunnassa heti kesän jälkeen, viimeistään syyskuussa. 
 
Yhdistämällä eläkkeensaajien asumistuen yleiseen asumistukeen hallitus uhkaa leikata asumistukea 68 prosentilta eläkkeensaajista. Ainakin 47 000 suomalaista eläkeläistä menettää asumistukea 100–200 euroon kuukaudessa. Eniten kärsivät yksinasuvat heikosti toimeentulevat eläkkeensaajat. 
 
Näin suuri leikkaus on perustuslaillisesti ongelmallinen, sillä yksinäiset vanhukset ovat meillä jo nyt merkittävässä köyhyysriskissä. OECD:n vertailussa pienituloisimmat suomalaiset eläkkeensaajat ovat keskimäärin läntisen Euroopan köyhimpiä
 
Eniten Sipilän oikeistokonservatiivisen hallituksen päätöksestä kärsivät ikääntyneet naiset, joiden työura on jäänyt katkonaiseksi. He ovat tyypillisesti hoitaneet lapsia kotona pitkään (Keskustan vaaliman) kotihoidontuen turvin, koulutus on jäänyt puutteelliseksi ja työura kodin ulkopuolella lyhyeksi. He kuuluvat eläkkeensaajista heikompiosaisiin ja vanhuksista köyhimpiin ja he myös kärsivät keskustajohtoisen hallituksen päätöksistä eniten.
 
Esimerkiksi ystäväni Katriinan, 60, eläkkeestä ja asumistuesta käteen jäävä summa vuokranmaksun jälkeen laskee Sipilän hallituksen päätöksellä 515 eurosta 405 euroon. Viidenneksen leikkaus käteen jääviin tuloihin on Katriinan taloudessa iso summa. Päivätyönsä Katriina on tehnyt lastensuojelussa ja sosiaalipäivystyksessä. Katriinan lapset olivat alle kouluikäisiä, kun hänen miehensä kuoli ja Katriina jäi leskeksi. Vaikka hän rakasti työtään sosiaalipäivystyksessä kaksivuorotyö oli yksinhuoltajalle liian kova yhtälö. Työura jäi pätkittäiseksi ja eläke pieneksi. 
 
Katriinalla on laaja ystäväpiiri ja valoisa elämänasenne, mutta kaikilla hänen pienituloisilla eläkeläistutuillaan ei näitä voimavaroja ole. Heistä Katriina on huolissaan. Hän kysyy myös, mistä 47 000 köyhää eläkeläistä löytää halvemman asunnon, kun asumistukea leikataan - ajaako hallitus heidät toimeentulotuen varaan ja leipäjonoon? 
 
Suuntaamalla suurimmat etuusleikkaukset juuri eläkeläisten asumistukeen hallitus lisää myös niiden nuorena eläkkeelle joutuneiden ahdinkoa, joiden eläke sairauden tai vammaisuuden vuoksi on jäänyt pieneksi. Näillä ihmisillä ei ole köyhyydestä kesälomaa. Miten harrastat, olet sosiaalinen tai vietät kesälomaa, kun rahat eivät riitä edes joukkoliikenteen kuukausikorttiin? 
 
Totuus on, ettei arvomaailma Sipilän hallitusohjelman takana juuri kestä lähempää tarkastelua. Suomen perusoikeistokonservatiivihallitus on välinpitämättömin juuri niiden samojen naisten selviytymistä kohtaan, joiden varaan se hallitusohjelmassa laskee esimerkiksi omaishoidon mittavan kasvattamisen. Kolmen ässän hallitus kasvattaa pienituloisten naisten hoivataakkaa, ja palkkioksi tästä leikkaa heidän tuleistaan eniten. Millä tavalla tämä on oikein? 
 
Sipilän hallituksen päätökset kasvattavat köyhien vanhusten määrää. Euromääräisesti eniten hallituksen päätöksistä hyötyvät yhdeksänteen tulokymmenykseen kuuluvat, joilla on jo valmiiksi käytössään enemmän rahaa kuin 80 prosentilla suomalaisista. Pienituloisten eläkeläisten käytettävissä olevat tulot pienenevät sekä prosentuaalisesti että absoluuttisesti eniten.
 
Sipilän hallituksen arvomaailma on kova, sillä esimerkiksi eläkkeensaajien asumistuen leikkaamiselle olisi ollut vaihtoehtoja. Niitä ei vain haluttu tutkia. Oikeistokonservatiivihallitusta ei kiinnosta, miten säästöt toteutettaisiin oikeudenmukaisella tavalla. 
 
Ongelmana on se, että eläkkeensaajan asumistuki ja yleinen asumistuki ovat aivan eri kohderyhmien järjestelmiä. Niiden perusteet ovat hyvin erilaisia, ja kun eläkkeensaajen tukea saavat sopeutetaan väkisin yleiseen asumistukeen, syntyy suurta vahinkoa - muun muassa 68 prosentilla tuen määrä putoaa 100-200 euroa kuukaudessa. Hallitus sivuuttaa kokonaan sen, että eläkkeensaajat on  monimuotoinen ryhmä, ja ettei kyse ole vain tuen määrän putoamisesta, vaan myös toimeentulosta ja asumisturvata. Halvempia asuntoja ei ole helppo löytää.
 
Suomessa on kova pula kohtuuhintaisista asunnoista. Niiden määrä ei lisäänny vaikeuttamalla niiden toimeentuloa, jotka tuloihinsa nähden maksavat asumisesta eniten. 
 
Sipilän hallituksen kesälomailevalle perhe-ja perusturvaministerille minulla on toive: toteuta Keskustan ennen vaaleja lupailema selvitys yksinasuvien asemaan liittyvistä epäkohdista, jotka vaativat kiireellistä lainvalmistelutyötä. Selvitys osoittanee, ettei yksinasuvien asemaa paranneta asumistukea leikkamalla, vaan laskemalla asumisen hintaa. Asuntoja lisätään rakentamalla lisää asuntoja, ei lisäämällä köyhien määrää.