— Outi Alanko-Kahiluoto

Yksin työttömyysturvaa heikentämällä ei lisätä työllisyyttä

Outi Alanko-Kahiluoto

Sipilän hallitus aikoo lyhentää ansiosidonnaista työttömyysturvaa sadalla päivällä eli 500 päivästä 400 päivään. Näin tavoitellaan korkeampaa työllisyysastetta ja työttömien nopeampaa työllisyysastetta.

Vaikka hallitus markkinoi ansiosidonnaisen lyhentämistä työllistymisen edistämisenä, korkean työttömyyden vallitessa kyseessä on puhdas säästöele. Pelkkä ansiosidonnaisen keston lyhentäminen tuskin auttaa, kun todellinen ongelma on työpaikkojen puute, ei niinkään työttömyysturvan pituus tai se, etteivät työttömät tekisi parhaansa löytääkseen töitä. 

Ansiosidonnaisen lyhentäminen pudottaa yhä suuremman joukon työttömiä toimeentulotuen piiriin. Hallitus toistelee, että työ on parasta sosiaaliturvaa, mutta ei ota huomioon, että toimeentulotuki on huomattavasti merkittävämpi kannustinongelma kuin ansiosidonnainen työttömyysturva. Kuten köyhyystutkijat tietävät, köyhälle toimeentulotukiriippuvuus on katiska, josta on vaikea omin voimin päästä ulos. Ansiosidonnaisen lyhentäminen tarkoittaa vain toimeentulotukimenojen kasvamista. Pitkäaikaistyöttömyyden menot siirretään sosiaalihuollon puolelle. Syrjäytymistä lisää työllisyysrahojen vähyys ja siitä seuraava palkkatuki- ja starttirahojen loppuminen ja kuntouttavan työtoiminnan puute.

Työttömyys on Suomessa vakava ongelma, ja siksi lääkkeet pitäisi valita tarkoin harkiten, ei umpimähkään sohimalla. työttömyys kasvaa meillä Euroopan maista nopeimmin. Suomessa on jo 400 000 työtöntä. Yli 60 000 korkeakoulutettua nuorta on ilman työtä. Pitkäaikaistyöttömiä on 130 000. Samaan aikaan hallitus leikkaa työllistämisrahoja, heikentää työttömien palveluita ja ajaa alas nuorten yhteiskuntatakuun. Tämän perusoikeistohallitus tekee sillä verukkeella, että julkinen sektori olisi ylipaisunut. Se ei pidä paikkansa. Ongelmana on työpaikkojen puute yksityisellä sektorilla, mutta mitä hallitus tekee edistääkseen niiden syntymistä? Ei juuri mitään. Sen sijaan hallitus uhkaa leikata jo entuudestaan pieniä julkisen sektorin palkkoja ja vähentää näin ihmisten ostovoimaa.  Tämä lisää työttömyyttä ja syventää lamaa. 

Useimmista hallituksen toimista kärsivät hauraimmassa työmarkkina-asemassa olevat, pienituloiset naiset ja nuoret. Sairaspäivän karenssi pudottaa työelämästä osatyökykyisiä, sairauksistaan huolimatta työelämässä sinnitteleviä pienituloisia, jotka jo nyt ponnistelevat pysyäkseen juuri ja juuri köyhyysrajan yläpuolella.  Työurien jatkamiseksi pitää panostaa työssäjaksamiseen ja kuntoutukseen, ei ajaa ihmisiä työelämän ulkopuolelle ja työkyvyttömyyseläkkeelle. Erityisen huolestuttavaa on nuorten palveluiden alasajo, sillä kasvava nuorten pitkittyvä työttömyys on erityisen huolestuttava ilmiö. Puolen vuoden työttömyyden jälkeen mahdollisuudet työllistyä heikentyvät huomattavasti. Siksi panostuksia pitäisi laittaa työttömien palveluihin.

Hallitus toimii kuitenkin päinvastoin. Hallitus on puolittamassa etsivän työn määrärahan ja siksi etsivä nuorisotyö on vaarassa loppua paikoin kokonaan. On järkyttävää, että Sipilän hallitus käytännössä ajaa alas nuorten yhteiskuntatakuun, kun laman takia olemme vaarassa menettää yhden sukupolven - kuten tapahtui 90-luvun säästöjen seurauksena. Hallitus lupaa nyt taata opiskelupaikan peruskoulun päättäville, mutta tarpeenmukaisia palveluita alle 25-vuotiaille ei enää luvata. Erityisesti päihde-ja mielenterveyspalveluiden puutteellisuus on ongelma. Kun perusasiat eivät ole kunnossa, nuori ei ole kykenevä opiskeluun eikä hakemaan töitä.

Jo pahoin syrjäytynyt nuori ei osaa sukkuloida luukulta toiselle. Hän tarvitsee kanssakulkijan tai ohjaajan, joka käy läpi nuoren tarvitsemat kaikki palvelut ja avun ja auttaa häntä elämässä eteenpäin, oli kyse sitten asunnon etsimisestä yhdessä nuoren kanssa, hampaiden laittamisesta kuntoon tai ratkaisun löytämisestä ylivelkaantumiseen. Palvelut on vietävä sinne, missä nuori on. Surullista ja surkeaa on se, että juuri nämä kaikkein tehokkaimmiksi osoittautuneet monialaiset palvelut hallitus uhkaa lopettaa. 

Hallitus ei myöskään juuri kiinnitä huomiota työelämän muutokseen. Vaikka tekemätöntä työtä olisi olemassa, työpaikka ei välttämättä enää entiseen tapaan löydy ainakaan MOL:in sivuilta. Työpaikka on tehtävä itse. Siksi olisi järkevää purkaa työllistymistä haittaavat rakenteelliset esteet sosiaaliturvassa ja muussa lainsäädännössä. Pätkä- ja silpputyö on myös vakiintunut osaksi työmarkkinoita. Hallituksen pitäisi pohtia, miten palkkatyön hapertumiseen vastataan. Lainsäädännön kiireellisimmät korjaustarpeet työttömyysturvassa liittyvät heikoimmassa asemassa olevien kuten itsensä työllistävien, freelancereiden ja mikroyrittäjien tilanteeseen. Työttömyysturvan pitäisi sallia siirtyminen palkkatyösuhteesta yrittäjäksi ja takaisin ilman, että työttömyysturva välillä katkeaa. Tätä myös Akava on ehdottanut. Yrittämisen pitäisi olla mahdollista ansiosidonnaisella eli ansiosidonnainen voisi toimia starttirahan tapaan, mitä Sipiläkin on sanonut kannattavansa.

Työnteon, opiskelun ja kouluttautumisen pitäisi ylipäätään olla työttömyysturvalla aina mahdollista. On järjetöntä puhua elinikäisestä oppimisesta ja samalla pakottaa työttömät toimettomuuteen. Jos työn tuottavuutta halutaan lisätä, koulutuksen megaleikkaukset pitäisi kiireesti perua. 

Vihreät kannattaa mahdollisimman pikaista perustulokokeilua ja sosiaaliturvajärjestelmän päivittämistä perustuloksi, jolloin työ, opiskelu ja muu aktiivisuus olisi työttömyysrahalla aina kannattavaa. Perustulo tekisi sosiaaliturvasta ennustettavan ja oikeudenmukaisen ja poistaisi ihmisten turhan byrokraattisen jaottelun työllisiin ja työelämän ulkopuolisiin.  Hallituksen kannattaisikin suunnata tarmonsa perustulokokeilun toteuttamiseen sen sijaan, että askartelee työttömyysturvan heikentämisen parissa. Tulevaisuus on niiden, jotka näkevät  pikasäästöjä ja hätäleikkauksia kauemmas.