— Outi Alanko-Kahiluoto

Sote-uudistuksen mahdollisuudet: ihmisten pompottelusta kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen?

Outi Alanko-Kahiluoto

Sote-uudistusta valmisteltaessa on pidettävä mielessä sen tarkoitus: terveyserojen kaventaminen ja palveluiden turvaaminen varallisuudesta ja asuinpaikasta riippumatta.

Tavoitteena on oltava ihmisten yhdenvertaisuus – ei enempää eikä vähempää. Juuri tässä sote-uudistuksen on onnistuttava.

Vihreän eduskuntaryhmän näkemys sote-alueiden tarkoituksenmukaisesta määrästä on toinen kuin hallituksen.

Miksi hallitus ei kuunnellut asiantuntijoita ja esittänyt sote-alueille riittävän laajaa väestöpohjaa? Sillä olisi estetty sote-alueiden välinen kilpavarustelu ja taattu niille kaikille riittävä osaaminen ja voimavarat.

Hallituksen hajanainen malli ei ole sote-alueiden vakauden, ennustettavuuden ja palveluiden luotettavuuden kannalta paras mahdollinen. Se on kuitenkin hyvä lähtökohta.

Soteuudistuksen tavoitteeseen, terveyserojen kaventamiseen päästään parhaiten integraatiolla.

Se tarkoittaa, että ihmisten pompottelun ja vastuun siirtämisen toimijalta toiselle on loputtava. Meidän on parannettava hoitoketjujen saumattomuutta ja palveluiden sujuvuutta. Terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen sekä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välisen yhteistyön on pelattava ihmisen hyväksi.

Etsivää nuorisotyötä tekevä Vamos ry on todennut, että syrjäytyneiden nuorten määrän kasvu johtuu meillä vallalla olevasta poislähettämisen kulttuurista. Sen sijaan, että ihminen kohdattaisiin ja hän saisi avun ajoissa, apua tarvitsevaa pompotellaan luukulta toiselle.

Pahimmillaan juuri tätä on myös terveydenhoito Suomessa. Potilasta siirrellään ja pompotellaan, ja sillä aikaa vaivat pahenevat. Pahimmassa tapauksessa potilas kuolee vaivaan joka oikea-aikaisesti hoidettuna oltaisi voitu parantaa. 

Hallituksen aikomuksena on lisätä valinnan vapautta keskeisissä terveys- ja sosiaalipalveluissa. Palveluketjujen toimivuuden kannalta on olennainen kysymys, miten se toteutetaan. Se ei saa vaarantaa terveys- ja sosiaalipalveluiden jatkuvuutta ja yhteistyötä, eikä myöskään oikeuttaa kuluja karkaamaan käsistä.

Yksityisten palvelutuottajien käyttäminen ei saa heikentää haavoittuvassa asemassa olevien potilaiden asemaa.

Vihreän eduskuntaryhmän näkemys on, että laadukkaat julkiset palvelut muodostavat sosiaali- ja terveyspalveluiden perustan. Yksityinen ja kolmas sektori voivat täydentää näitä palveluita, mutta julkisella vallalla on vastuu siitä, että ihminen saa sen avun ja hoidon jonka hän tilanteeseensa tarvitsee. Erityisesti tämä koskee erikoissairaanhoitoa tai vaativaa sosiaalihuoltoa.

Ei myöskään ole mielekästä rakentaa raskaimmille ja kalliimmille palveluille päällekkäisiä yksityisiä palveluja. Se hajottaisi asiantuntemusta, heikentäisi palveluketjuja ja lisäisi lopulta yhteiskunnan kustannuksia.

Sote-uudistus koskee nimensä mukaisesti myös sosiaalipalveluita, mikä liian usein unohdetaan. Sosiaalipalvelut ovat olennaisia ihmisten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja ongelmia ennaltaehkäisevän, varhaisen tuen näkökulmasta.

Ihmisten hyvinvoinnin laiminlyöminen kostautuu sairauksina, joiden hoitaminen tulee monin verroin ennaltaehkäisevää kokonaisvaltaista huolenpitoa kalliimmaksi.

Eräs suurimmista nykyisen palvelujärjestelmämme ongelmista liittyy terveydenhoidon rahoituksen monikanavaisuuteen. Juuri siitä johtuu, että potilaita ei hoideta ajoissa vaan vastuuta pallotellaan taholta toiselle, kunnes pahenneet vaivat tulevat todella kalliiksi.

Rahoituksen monikanavaisuus on purettava ennen kuin potilaan valinnanvapautta voidaan laajentaa. Ihmistä on hoidettava kokonaisuutena, ei erikseen laskutettava toimenpide kerrallaan.

Kuntien tulee edistää ihmisten terveyttä kaikilla politiikan osa-alueilla ja hallituksen tulee puolestaan varmistaa, ettei se omilla päätöksillään lisää ihmisten eriarvoisuutta ja köyhyydessä elävien kansalaisten määrää.