— Outi Alanko-Kahiluoto

Katsaus vuoteen 2015 - mitä Vihreä eduskuntaryhmä sai aikaan?

Maailmassa oli vuonna 2015 eniten pakolaisia sitten toisen maailmansodan. Vuosi 2015 oli lämpötilamittauksen 150-vuotisen historian vuosista kaikkein lämpimin. Vuonna 2015 Suomessa käytiin vaalit ja politiikka palasi politiikkaan.

Kevään vaaleissa Vihreät sai vaalivoiton ja kansanedustajiemme määrä kasvoi puolella. Vihreät ei vaalivoitosta huolimatta lähtenyt mukaan hallitukseen. Keskustan, Kokoomuksen ja Perussuomalaisten oikeistokonservatiivinen ympäristövihamielinen hallitus on toteuttanut tasa-arvoa murentavaa ja köyhyyttä lisäävää politiikkaa, jonka arvot ja keinovalikoima ovat kaukana omistamme.

Sipilän, Stubbin ja Soinin hallituksen linjaa on ollut mahdoton hyväksyä: tulevaisuudesta ja köyhimmiltä leikkaaminen on kerta kaikkiaan väärin, edesvastuutonta ja typerää. Siksi emme vaalivoitosta huolimatta voineet lähteä mukaan Sipilän hallitukseen ja kulunut vuosi on osoittanut, että valinta oli oikea.

Vihreät on tehnyt aktiivista ja vastuullista politiikkaa: olemme oppositiossa esittäneet vaihtoehdon kaikille hallituksen suurimmille linjauksille. Olemme laatineet oman varjohallitusohjelman, vaihtoehtobudjetin  ja esitelleet omat kärkihankkeemme.

Meillä on ollut tarjota todellinen vaihtoehto hallituksen köyhyyttä ja työttömyyttä lisäävälle, eriarvoisuutta kasvattavalle politiikalle. Vihreiden arvovalinnassa ei leikattaisi koulutuksesta, vaan tekisimme vastaavat säästöt tiukentamalla kilometrikorvauksia ja työmatkavähennystä (2016) sekä karsimalla muita ympäristölle haitallisia tukia.

Puoli vuotta oppositiossa on osoittanut, että oppositiosta käsin voi vaikuttaa. Vihreän eduskuntaryhmän alulle panema välikysymys eläkkeensaajien asemasta sai hallituksen perumaan aikomansa eläkkeensaajien asumistuen lakkauttamisen, joka eduskunnan tietopalvelun laskelman mukaan olisi pudottanut ainakin 30 000 uutta eläkkeensaajaa köyhyysrajan alapuolelle.

Politiikassa yhteistyö on kaiken a ja o, myös oppositiossa: ilman aktiivisten kansalaisten, järjestöjen ja opposition yhdessä luomaa painetta hallitus ei olisi perunut eläkkeensaajien asumistuen leikkausta. Suuri julkinen paine sai hallituksen myös perääntymään aikeestaan helpottaa veronkiertoa, verokeplottelua ja harmaata taloutta hallintarekisterilailla ja ns. tehokkaan katumisen lailla.

Harras uuden vuoden toiveeni hallitukselle olisi, että hallitus nöyrtyisi tekemään vaikutusarvioinnit lakiesityksistään etukäteen ja kuuntelemaan lakien valmistelussa asiantuntijoita ja kansalaisia. Vihreä eduskuntaryhmä on toistuvasti joutunut teettämään hallituksen lakiesitysten vaikutuksista laskelmat ja vaikutusarvioinnit, joita hallitus itse ei ole tehnyt. Kerran toisensa perään olemme osoittaneet, että leikkaukset osuvat epäoikeudenmukaisesti köyhimpiin, paljon sairastaviin ja heikoimmassa asemassa oleviin ja heikentävät sukupuolten välistä tasa-arvoa. 

Köyhyystutkijat ovat kritisoineet hallitusta siitä, että hallituksen pienituloisiin osuvat leikkaukset kasvattavat toimeentulotuen tarvetta ja näin työntävät ihmisiä viimesijaisen sosiaalituen asiakkaiksi, joka hankaloittaa näiden ihmisten mahdollisuutta ansaita omia työtuloja tai opiskella.

Sen sijaan, että hallitus kuuntelisi asiantuntijoita, se on keskittynyt pilkkaamaan tutkijoita ja ”kaiken maailman dosentteja”. Hallituksen ulkoministeri Soini on julistanut medialakon lehdille, jotka edes vihjaavat puolueen rasistisista äänenpainoista. Juuri nyt tarvittaisiin kuitenkin avointa, asiantuntevaa, tosiasiat tunnistavaa ja selkärankaista keskustelua siitä, miten poliitikot ja media yhdessä saavat vähennettyä vähemmistöihin ja erilaisuuteen kohdistuvaa vihapuhetta ja väkivaltaa.

Kuluneesta vuodesta yhteiseen muistiimme jäävät kuvat Välimeren rannoille huuhtoutuneista hukkuneista pakolaislapsista. Vuonna 2015 kotinsa jättämään joutuneita ihmisiä on yli 60 miljoonaa. Ihmisillä on oikeus paeta ja hakea turvaa eikä Suomi saa sulkea rajojaan apua tarvitsevilta. Suomi voi hoitaa pakolaisten vastaanottamisen kunnialla, jos vain tahtoo, ja Vihreät on esittänyt ratkaisuja pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden kotouttamiseksi.

Myös Pariisi ja sen terrori-iskut jäivät syksyn 2015 muistikuviin. Haluamme silti muistaa Pariisista ennen muuta toivon: vaikka Ranska koki terrori-iskut vain muutama viikko ennen kansainvälisen ilmastokokouksen alkua, maa vei ilmastoneuvottelut läpi menestyksekkäästi. Sen ansiosta meillä on jälleen toivoa: toivoa siitä, että ilmastonmuutos saadaan hillittyä, samoin kuin siitä, että ihmiskunta kykenee sopimaan asioista yhdessä.

Ihmiskunnalle juuri toivo on tärkeintä, ilman sitä meillä ei ole mitään – ei ihmisyyttä, ei huomista. Rakkaus voittakoon vihan, toivo epätoivon, myötätunto epäluulon. Onnellista uutta vuotta 2016!