— Outi Alanko-Kahiluoto

Ongelmallinen esitys itsensä työllistävistä läpi valiokunnassa

Outi Alanko-Kahiluoto

Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa hyväksyttiin tänään hallituksen esitys (HE94/2015), joka heikentää huomattavasti itsensä työllistäjien toimeentulon edellytyksiä ja uhkaa jättää freelancereina toimivat työttömyysturvan ulkopuolelle. Äänestin esitystä vastaan, mutta lakiesitys hyväksyttiin valiokunnan enemmistön äänin.  Voit lukea vastalauseeni kokonaisuudessaan täältä.

Useat valiokuntamme kuulemista asiantuntijoista esittivät huolenaan, että hallituksen esitys vaikeuttaa entisestään itsensätyöllistäjien asemaa ja työttömyysturvan saamista. Hallituksen esityksellä yrittäjiksi tulkitaan jatkossa kaikki ne työtä tekevät, joiden työ ei ole työsuhteista. Esitetty muutos tekee yksiselitteisesti pää- tai sivutoimisia yrittäjiä henkilöistä, joiden on aiemmin katsottu työllistyvän ”omassa työssään” ja heidän mahdollisuutensa työttömyysturvan saamiseen vaikeutuvat.

Tätä ei voi pitää hyväksyttävänä. Sosiaaliturvan pitäisi kohdella työtä tekeviä yhdenvertaisesti riippumatta työn tekemisen ja teettämisen tavasta.  Korkean työttömyyden aikana olisi erityisen tärkeää purkaa lainsäädännöllä työllistymisen esteitä, ei lisätä niitä.

Lakiesityksen valmistelussa ei ole kuultu lainkaan kulttuurialojen työntekijöitä ja silpputyöntekijöitä edustavia järjestöjä, vaikka esitys koskee juuri heitä. Surkeaa kyllä, esitys on kolmikantaisesti valmisteltu ja siis palkansaajajärjestöjen yksimielisesti hyväksymä.

Prosessi tuo hyvin esille suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän ongelmallisuuden. Lainvalmistelua tehdään edelleen aivan kuin työelämässä työtä tehtäisiin joko palkansaajina jatkuvassa työsuhteessa tai kasvuyrittäjinä. Itsensä työllistäjät ovat nopeimmin kasvava työtä tekevien joukko, joiden määrän voi ennakoida tulevaisuudessa kasvavan, sillä työelämä pirstaloituu kovaa vauhtia.

Useimmat lausunnonantajat totesivat, että lakiesitykseen sisältyvä yrittäjämääritelmän muuttaminen edellyttäisi työttömyysturvalain pää- ja sivutoimisuusarviointia koskevien määritelmien sekä niitä koskevan soveltamiskäytännön muuttamista, jotta itsensä työllistäjien mahdollisuus saada työttömyysturvaa ei vaikeutuisi nykyisestä. Tätä ei kuitenkaan laissa tehdä.

Lakiesityksen mukaan esimerkiksi freelancer-näyttelijä, joka ansaitsee toimeentulonsa pääasiallisesti lyhyissä toimeksiantosuhteissa, tulkitaan jatkossa yrittäjäksi. Työttömyysturvalle pääsee, jos voi todistaa yrittäjänä työskentelyn olevan sivutoimista. Freelancer voi todistaa olevansa sivutoiminen yrittäjä ja saada oikeuden työttömyysturvaan mm. solmimalla vähintään kuuden kuukauden mittaisen työsuhteen. Yli kuuden kuukauden työsuhteet ovat kuitenkin freelance-maailmassa harvinaisia. Esimerkiksi taiteilijoiden toimeentulo koostuu usein pääsääntöisesti lyhyistä projekteista, joita tehdään pienissä pätkissä, ja vakituiset työsuhteet ovat harvinaisia.

Suurin itsensätyöllistäjien asemaan liittyvä ongelma koskee heidän neuvotteluasemansa haavoittuvaisuutta, kokemusta sosiaaliturvajärjestelmän vaikeaselkoisuudesta ja toimimattomuudesta sekä itsensätyöllistäjien toimeentulon epävarmuutta ja tilkkutäkkimäisyyttä. Itsensätyöllistäjien asema kaipaa parantamista ei vaikeuttamista.

Työttömyysturvalaki vaatisi uudistuksen, joka ottaisi nykyistä paremmin huomioon työn uudet muodot. Sosiaaliturvaa tulisi kehittää siten, että siirtyminen palkansaajasta yrittäjäksi olisi mahdollista ilman pelkoa työttömyysturvan menettämisestä ja että työttömyysturva kannustaisi ottamaan vastaan kaikenlaiset työt työn tekemisen ja teettämisen tavasta ja työn kestosta riippumatta.

Hallituksen pitäisi keskittyä lainsäädännön kehittämiseen niin, että työn tekeminen on aina mahdollista ja kannattavaa sosiaaliturvan menettämistä pelkäämättä. Miksi hallitus toimii juuri päinvastoin? Niin pääministeri Sipilä kuin työministeri Lindström ovat puhuneet joustavan sosiaaliturvan puolesta, joka sallisi liukuman palkansaajasta yrittäjäksi ja päinvastoin niin ettei henkilö menettäisi työttömyysturvaansa. Nyt hallitus toteuttaa aivan päinvastaiseen suuntaan menevää lainsäädäntöä.