— Outi Alanko-Kahiluoto

Yksi kausi päättyy, uutta kohti - Vihreän ryhmäpuheenjohtajan tilinpäätös

Ryhmäpuheenjohtajan tilinpäätös

Vihreä eduskuntaryhmä viettää tällä viikolla Kalajoella kesäkokousta, joka on minulle ryhmän puheenjohtajana viimeinen. Rotaatiosääntöjemme mukaan kauteni ovat nyt luetut, ja valitsemme eduskuntaryhmällemme pian uuden johtajan. 

Niin haikeaa kuin luopuminen onkin, siirrän puheenjohtajan nuijan eteenpäin hyvillä mielin: kannatuksemme on noussut vuoden takaisista vaaleista 60 %.  Jos vaalit pidettäisiin nyt, kasvattaisimme ryhmäämme 11 kansanedustajalla.

Olen eduskuntaryhmän puheenjohtajana pitänyt tärkeänä sitä, että kaikki osaavat ja pätevät kansanedustajamme saavat asiantuntemustaan esille. Uskon, että kannatuksessamme näkyy ryhmämme monipuolisuus, into ja hyvä henki.

Mieltä lämmittää erityisesti havainto, että 50 täyttäneiden naisten joukossa kannatuksemme on noussut. Saavutin tänä kesänä keski-iän rajatolpan itsekin. Vihreät on tänä päivänä kaikenikäisten ja koko Suomen puolue – se ei ollut itsestään selvää vielä vuonna 2007, kun nousin eduskuntaan. Nyt ryhmämme ikähaitari on laaja, ja tulemme eri puolilta Suomea niin maalta kuin kaupungeista.

Tunnen syvää kiitollisuutta ryhmältäni saamasta tuesta ja avusta. Hyvä yhteistyö omassa eduskuntaryhmässä ja muiden oppositiopuolueiden puheenjohtajien kesken on ollut korvaamatonta, kun taistelemme Sipilän hallituksen synkkien päätösten kanssa. Erityismaininnan ansaitsevat pitkänhuiskea Antti Lindtman, jota pituiseni Aino-Kaisa Pekosen kanssa olemme tukeneet molemmin puolin eräissäkin tiedotustilaisuuksissa, sekä Anna-Maj Henriksson, ihmisoikeuksien puolustaja ja ystäväni eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnasta. 

Ryhmäpuheenjohtajan tehtävä uskottiin minulle ensimmäisen kerran lokakuussa 2013. Vastuulliseen tehtävään tarttuminen tuntui innostavalta, olinhan jo toiminut ryhmän ensimmäisenä varapuheenjohtajana 2012-2013 ja aikaisemmin toisena varapuheenjohtajana 2009-2011. Olin saamastani luottamuksesta äärettömän kiitollinen myös keväällä 2015, kun voitokkaiden vaalien jälkeen uusi ryhmä valitsi minut jatkamaan tehtävässäni. 

Olen toiminut ryhmän puheenjohtajana sekä Vihreiden hallitusvuosina että oppositioaikoinamme. Kataisen hallituksessa saimme läpi lukuisia pitkään tavoittelemiamme askeleita kohti perustuloa. Stubbin hallituksen minihallitusneuvotteluihin osallistuin yhdessä Ville Niinistön kanssa, ja saimme läpi lisämäärärahoja mm. koulutukseen ja raiteisiin.  Yhteistyössä vasemmistoliiton ja demareiden kanssa onnistuimme tekemään tuloeroja kaventavaa politiikkaa: köyhimpien sosiaaliturvaa parannettiin, pienituloisten verotusta kevennettiin ja työstä tehtiin kannattavampaa. Saimme läpi lukuisia vihreiden tavoitteita (lue saavutuksistamme hallituksessa) työn ja sosiaaliturvan yhteensovittamiseksi, mm. 300 euron suojaosan työttömyysturvaan ja asumistukeen, ja päivitimme johdollani vihreiden perustulomallin. Teimme johdollani myös eduskuntaryhmän avauksia yrittäjien ja itsensä työllistäjien aseman parantamiseksi

Kovin paikka Kataisen-Stubbin hallituskaudelta oli kuitenkin lehdistötilaisuus, jossa yhdessä Ville Niinistön ja Pekka Haaviston kanssa kerroimme vihreiden eroavan hallituksesta, sillä emme voineet hyväksyä hallituksen ratkaisua ydinvoimaluvan myöntämisestä Rosatomille ja Fennovoimalle. 

Kuluvan oppositiokauden tähtihetkiä on ollut se, kun ryhmämme teki aloitteestani välikysymyksen eläkkeensaajien asumistuen romuttamisesta ja saimme estettyä Sipilän hallituksen aikeet pudottaa 30 000 eläkkeensaajaa köyhyysrajan alapuolelle. 

Olen ollut vihreän ryhmän puheenjohtaja aikana, jolloin eduskuntaryhmän puheenjohtajista vain kolme on ollut naisia ja politiikan kärkipaikat ovat ylipäätään olleet miesten hallussa. Siksi olen istunut eräissäkin ”allmalepaneleissa” ja vahvistanut vakaumustani, että feminististä politiikkaa tarvitaan nyt jos koskaan. Pidin keväällä 2015 eduskunnassa puheen, jossa analysoin perinpohjaisesti – tosin melkein tyhjälle istuntosalille ja yhdelle naispuoliselle ministerille - hallituksen naisvihamiehistä ja tasa-arvoa romuttavaa politiikkaa. Vaikka pidin puheen melkein tyhjille seinille, se taitaa olla tähänastisista poliittisista puheistani siteeratuin. Se nimittäin päätyi kokonaisuudessaan Ryhmäteatterin Eduskunta III-näytelmään! 

Konkreettisesti eduskuntaryhmän vetovastuussa on ajoittain tuntenut itsensä Arkadianmäen vangiksi, sillä työpäivät täyttyvät kokouksista nimenomaan eduskuntatalon uumenissa. Kauteni kohta päättyessä olen hyvilläni siitä, että vihdoin minulla on taas mahdollisuus vastata myönteisesti vierailukutsuihin ympäri Suomen. Kutsukaa minua tutustumaan päiväkoteihin, kouluihin, terveyskeskuksiin, mielenterveyspalveluihin ja tehdään yhdessä arjesta parempaa ja vihreämpää – odotan innolla kutsujanne!