— Ozan Yanar

Lisää mamuja pride-kulkueeseen!

Tasa-arvoinen avioliittolaki nauttii Suomessa laajaa kannatusta, vaikka eduskunnan lakivaliokunta äänestikin aloitetta vastaan. Keskustelu tasa-arvoisesta avioliitolaista on murentanut homofobista kulttuuria useissa yhteisöissä, joissa seksuaalivähemmistöjen oikeuksista ei perinteisesti ole puhuttu.

Esimerkiksi Kirkon tiedotuskeskus kertoi eilen, että 44 prosenttia papeista kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia. Räppäri ja tuottaja Aksim antoi Nyt-liitteelle tällä viikolla haastattelun, jossa hän puhui homofobian kitkemisestä räppiskenestä. Myös jalkapallopiireissä seksuaalivähemmistöjen yhdenvertaisuus on kipeä tabu. Pari kuukautta sitten Veikkausliiga kuitenkin lupautui edistämään syrjinnästä vapaata suomalaista jalkapalloa ja korosti, että kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita seksuaalisesta suuntautumisestaan riippumatta.

Maahanmuuttajayhteisöjen sisällä keskustelu seksuaalivähemmistöjen oikeuksista on kuitenkin valitettavasti lapsenkengissä. Arvoliberaalina maahanmuuttajana olen kovin turhautunut ja harmissani maahanmuuttajayhteisöjen sisällä esiintyvästä homofobiasta.

Olen itse turkkilaistaustainen, joten aloitan sieltä. Vaikka Suomen turkkilaisyhteisö on kirjava, seksuaalivähemmistöistä puhuminen on yhä erittäin vaikeaa. Kun viime vuonna puolustin aloitetta tasa-arvoisesta avioliittolaista avoimesti parissa Suomen turkkilaisten Facebook-ryhmässä, vastaanotto oli hämmentävä. Uskonnolliskonservatiiviset sedät, jotka uskovat siihen, että heillä on yksinoikeus määritellä turkkilaisuus, hyökkäsivät raivoissaan minua vastaan. Näissä keskusteluissa homoseksuaalisuutta verrattiin muun muassa eläimiin sekaantumiseen. Julistettiin lisäksi, että homous on vaarallista sekä keholle että mielenterveydelle.

Mietin silloin, kuinka vähemmistön edustajat, jotka odottavat valtaväestöltä suvaitsevaisuutta erilaisen uskonnollisen ja etnisen taustansa takia, voivat olla vihamielisiä toista vähemmistöä kohtaan heidän seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi. Ihmetytti myös se, että arvoliberaalius nähdään asiana, joka ikään kuin tarttuu liian suomalaistuneeseen turkkilaistaustaiseen henkilöön. Yhteiskuntaan integroituminen on siis ihan ok, mutta on tiettyjä ajatuksia, joiden ei uskota olevan sopivia turkkilaisidentiteetin kanssa. Näitä ajatuksia omaavan henkilön julistetaan menettäneen jotain alkuperästään.

Kielteiset asenteet seksuaalivähemmistöjä kohtaan eivät tietenkään kuvaa kaikkien maahanmuuttajataustaisten lähestymistapaa seksuaalivähemmistöihin ja voivat olla muutaman äänekkään henkilön näkemyksiä. Sain turkkilaisfoorumeilla käymistäni keskusteluista myös paljon positiivisia yksityisviestejä. Tämän episodin jälkeen joukko suomenturkkilaisia osallistui viime vuoden Pride-kulkueeseen ja korosti olevansa yhdenvertaisuuden ja vapauden kannalla sekä Suomessa että Turkissa.

Muutama suomenturkkilainen Pride-kulkueessa on kuitenkin poikkeus, jonka toivoisin muuttuvan laajemmaksi toiminnaksi seksuaalivähemmistöjen puolesta. Suuret maahanmuuttajayhteisöt harvoin, jos koskaan, puhuvat seksuaalivähemmistöjen oikeuksista. Ihan tosissaan, milloin olette viimeksi kuulleet Monikulttuurijärjestöjen yhteistyöjärjestön MoniHelin, Etnisten suhteiden neuvottelukunnan tai suurten maahanmuuttajayhteisöjen edustajien, esimerkiksi suomenvenäläisten, suomenvirolaisten tai suomensomalien puhuvan seksuaalivähemmistöjen yhdenvertaisuudesta samalla, kun he muistuttavat etnisestä ja uskonnollisesta tasa-arvosta?

Kokemukseni mukaan ainakin maahanmuuttajien nuori polvi on sitä mieltä, että tämä on ihmisoikeuskysymys. Seksuaalivähemmistöjen, kuten kaikkien muidenkin vähemmistöjen, syrjintä on tuomittavaa. Tämä lienee siis maahanmuuttajataustaisten kohdalla osittain sukupolvikysymys kuten kantasuomalaistenkin keskuudessa. Olen kuitenkin huolissani siitä, että maahanmuuttajayhteisöjen mielipidekirjo ei tule tarpeeksi näkyville, vaan ainoastaan konservatiivisimmat mielipiteet mielletään maahanmuuttajataustaisten ajatuksiksi. Näin kantaväestö saa maahanmuuttajataustaisista suvaitsemattoman käsityksen.

Tämä näkyy erityisesti oikeistopopulistien retoriikassa. He sanovat joidenkin maahanmuuttaryhmien olevan yhteensopimattomia länsimaisiin yhteiskuntiin. Muun muassa Perussuomalaisten kansanedustaja Juho Eerola on väittänyt, että “maahanmuutto saattaa vähentää seksuaalivähemmistöjen turvallisuutta länsimaissa”. Epäjohdonmukaisuus on silmiinpistävää, kun sama henkilö kuuluu puolueeseen, jossa koko eduskuntaryhmän edellytetään äänestävän tasa-arvoista avioliittolakia vastaan vaikka henkilökohtainen kanta olisi toinen.

Syrjinnälle ei tule antaa tilaa missään yhteisössä. Jos vähemmistöt toivovat hyväksyntää valtaväestöltä, heidän ei kannattaisi itse syrjiä muita vähemmistöjä. Syrjijällä ei ole mitään oikeutta vaatia suvaitsevaisuutta itseään kohtaan.

Tänään marssin ylpeänä Pride-kulkueessa tasa-arvoisen Suomen hyväksi. Maahanmuuttajat ja kantasuomalaiset – sanotaan yhdessä ei syrjinnälle ja kyllä ihmisoikeuksille!

 

Jaa sivu: