— Panu Laturi

Blokkipolitiikkaa

Viimeisen kahden viikon aikana on jälleen herännyt keskustelu siitä, pitäisikö Suomessakin alkaa tehdä ”blokkipolitiikkaa”. Tällä on tarkoitettu sitä, että ennen vaaleja puolueet liittoutuisivat kahteen blokkiin ja tekisivät yhteisen ohjelman, jolla lähtevät vaaleihin. Blokkeja ovat kommentoineet sekä Keskustan Vanhanen että Kokoomuksen Katainen, jotka ovat todenneet, että tämä voisi helpottaa äänestäjän valintaa.

Blokkipolitiikka on perinteisesti toteutunut kaksipuoluejärjestelmissä, joissa jo järjestelmä luo selkeät blokit, kaksi puoluetta. Näissä maissa monille äänestäjille ei ole todellisia vaihtoehtoja, vaan äänestäminen usein tapahtuu siten, että äänestetään vähemmän huonoa vaihtoehtoa. Toisenlaisesta blokkipolitiikasta esimerkki on Ruotsi, jossa viime vaaleihin käytiin kahden blokin voimin: oikeistoblokin jota moderaatit johtivat ja vasemmistoblokin, jota sosiaalidemokraatit johtivat. Tämä toimii Ruotsissa, sillä siellä on vahvat perinteet kahtiajakautuneeseen poliittiseen kenttään.

Suomessa tätä perinnettä ei ole, vaan olemme jakautuneet selkeämmin useampaan ”blokkiin”. Kahteen blokkiin uskova blokkipolitiikka luottaa siihen, että maailma ja politiikka on jaetavissa kahteen, siis oikeistoon ja vasemmistoon. Tämä on myös blokkipolitiikan suurin ongelma, sillä onneksi maailma ei ole näin yksinkertainen. On olemassa monia äänestäjille tärkeitä kysymyksiä, jotka eivät sovi tähän jakoon. Esimerkkejä tällaisista ovat arvokysymykset ja ympäristökysymykset. On myös kysymyksiä, joita on vaikea asettaa oikeisto-vasemmisto-akselille: esimerkiksi perustuloa voidaan pitää sekä oikeistolaisena että vasemmistolaisena. Tosin sosiaalidemokraatit eivät ole tätä tajunneet.

Kuinka moni suomalainen on oikeasti halukas nimeämään itsensä oikeistoon tai vasemmistoon? Minä en siihen en pysty.

Vihreiden politiikka ei perustu vanhaan oikeisto-vasemmisto jakoon. Toisissa asioissa kokoomus on meitä lähimpänä Näistä hyvä esimerkki on usko tulevaisuuteen, kaupunkien merkityksen ymmärtäminen sekä innovaatiopolitiikka. Keskustan kanssa ajatusmaailmamme ovat lähimpänä perusturvaan ja sosiaaliturvaan liittyvissä kysymyksissä. Sosiaalidemokraattien kanssa taas verotukseen ja palvelujen merkitykseen liittyvissä kysymyksissä.

Meille ratkaisevaa on se kokonaisuus, joka sisältyy hallitusohjelmaan. Hallitusohjelmaan, joka neuvotellaan vaalien jälkeen, ja jossa näkyvät äänestäjien antamat muutokset puolueiden voimasuhteisiin. Tämä on se kokonaisuus, joka ratkaisee sen, osallistummeko hallitusyhteistyöhön vai emme.

Mielestäni suomalainen monipuoluejärjestelmä, jossa hallitus muodostetaan vaalien jälkeen, on parempi kuin blokkeihin perustuva. Tällöin äänestäjillä on todellinen vaihtoehto valita se puolue, joka edustaa äänestäjän arvoja ja jonka ohjelma on lähimpänä äänestäjän tahtoa. Tämä takaa mielestäni äänestäjän valinnan todellisen vapauden. En halua, että Suomi siirtyy kohti kahden blokin järjestelmää. Asiat eivät ole niin yksinkertaisia.

Nykyjärjestelmää on kritisoitu siitä, että äänestäjät eivät voi tietää millainen hallitus vaalien jälkeen muodostetaan, mitkä puolueet ovat mukana ja millainen ohjelma tehdään. Tämä voidaan mielestäni korjata sillä, että puolueet tekevät vaaleihin selkeämmät ja vahvemmat ohjelmat. Ennen vaaleja on kerrottava selkeästi, mitkä ovat ne asiat ja tavoitteet joita ilman puolue ei hallitukseen lähde. Ohjelma on se joka ratkaisee, ei se mitkä puolueet ovat mukana.

Vihreät pitävät kirjaa oman eduskuntavaaliohjelmansa toteutumisesta verkossa: www.vihreat.fi/hallitustie.

Jaa sivu: