— Paula Pohjanrinne

Maanpuolustuksesta

Eilisen (18.2.2007) Kalevassa puolustusministeri Kääriäinen esitti, että puolustusbudjettiin tarvitaan tulevaisuudessa lisää rahaa, jotta voidaan säilyttää sen "uskottavuus". Kun maanpuolustuksesta puhutaan, niin minua aina ihmetyttää se, miksi ei sanota, mitä vastaan meidän on puolustauduttava. Eihän puolustamista tarvita, jos ei ole uhkaa, mitä vastaan puolustautua. Siksi en ymmärrä tätä höpötystä uskottavasta maanpuolustuksesta: vaikka meillä ei olisi minkäänlaista puolustusta, niin kuka meitä vastaan hyökkäisi? Veli venäläinenkö? Miksi? Vai voisiko Kalle Kustaa Ruotsinmaalta saada yhtäkkiä päähänsä ryhtyä palauttamaan vuoden 1595 rajoja? Haloo! Veli venäläisellä on käsittääkseni ihan riittävästi murheita nykyistenkin rajojen sisällä ilman, että he haluaisivat laajentaa reviiriään. Sitä paitsi, onko kenelläkään tiedossa, että Venäjällä olisi laajenemishaluja? Eivätkä venäläiset tyhmiä ole: he ovat varmasti ottaneet opikseen edellisistä sodista, eivätkä halua enää edes yrittää hallita meikäläisiä mörököllejä. Ja ruotsalaisten laajenemishaluihin uskon vielä vähemmän. Voihan tietenkin olla mahdollista, että joku esimerkiksi Paraguayssa saa päähänsä ryhtyä hyökkäämään Suomea vastaan - niin kuin vietnamilaiset Yhdysvaltoja vastaan 60-luvulla. Toistaiseksi vielä uskon kuitenkin maamme luonnonvoimiin, jotka nitistäisivät tänne asti päässeet paraguaylaiset sissit viimeistään marraskuussa... Enhän minäkään niin idealisti ole, ettäkö kuvittelisin, että puolustusvoimat voitaisiin kokonaan lakkauttaa: siitähän syntyisi sellainen kapina maan rajojen sisäpuolella, että sitä tukahduttamaan pitäisi lainata armeijaa naapureilta. Mutta sitä minä en jaksa ymmärtää, että sitä pitäisi millään tapaa enää laajentaa nykyisestä. On selvää, että maan rajoja täytyy valvoa, jottei rikollisuus pääse rehottamaan miten sattuu, ja jonkinlaisesta armeijan tapaisesta olisi varmasti hyötyä esimerkiksi suuronnettomuuden sattuessa, mutta koko maanpuolustus -käsite pitäisi muuttaa toisenlaiseksi kuin se on nyt. Ja se toisenlainen maanpuolustus ei vaatisi uskottavuutta varten uusia sotakoneita (isojen miesten leikkikaluja) eikä ainakaan nykyisen kaltaista asevelvollisuutta. Uskon vakaasti, että maastamme löytyisi riittävästi maanpuolustustahtoa - ja nuoria miehiä ja naisia, joilla ei ole muutakaan tekemistä - ihan vapaaehtoisellakin perusteella toimivalle armeijalle. Ja siten nykyisiä puolustusmenoja voitaisiin supistaa tai ainakin säilyttää nykyisellään, vaikka uutta teknologiaa hankittaisiinkin. Sillä niillekin rahoille löytyisi tärkeämpiä käyttökohteita kuin maamme nuorison opettaminen puolustautumaan asein jotain sellaista vastaan, jota ei ole edes olemassa. Paras tapa hoitaa maanpuolustus on pitää huolta siitä, ettei sotilaallista väliintuloa vaativia konflikteja pääse syntymään. Jos uskottavaa maanpuolustusta tarvitaan siihen, etteivät köyhistä maista tulleet pakolaiset valtaa asuinsijojamme laajoin joukoin, niin eikö järkevämpää olisi pitää huolta siitä, ettei heidän tilanteessa lähtömaassa ole niin epätoivoinen, että he olisivat valmiit tulemaan tänne, "maahan kylmään ja sohjoiseen".
Jaa sivu: