— Paula Pohjanrinne

Me vai muut?

Pääministeri tässä taannoin katsoi asiakseen tuoda esille sen, että ilmastonmuutoksen torjuminen voi hyvinkin viedä työpaikkoja ja leipää suomalaisten suusta tai jos nyt ihan ei leipää niin ainakin sen ilon, että voi joka vuosi vaihtaa Mersun/stereot/television uuteen malliin ja lomailla Phuketissa. Tästä me olemme Bushia jo syyttäneet ja jenkkejä syvästi halveksuneet: he ovat asettaneet oman mukavuudenhalunsa planeetan tulevaisuuden edelle. Hyvä Matti, niin sitä pitää. Näin olemme tosiaankin taas askeleen lähempänä jenkkiveljiämme ja -sisariamme ainakin sen suhteen, mitä tulee valtionhallinnon kantaan asioiden laidoista. Siitähän ilmastonmuutoksen torjumistyössä pohjimmiltaan on kyse: kumpi on tärkeämpää, meidän hyvinvointimme vai se, että tulevilla sukupolvilla on planeetta missä elää. Ja yksi suuri kysymys tässä on myös se, mihin se hyvinvoinnin raja vedetään? Tarkoittaako hyvinvointi jo edellä mainittuja vuodenvälein vaihtuvia Mersu-/stereo-/televisiomalleja vai jotain ihan muuta? Tämä ainakin minun mielestäni on vihreän ajattelun ja ei-vihreän ajattelun ero. Toisaalta minä ajattelenkin melko lailla mustavalkoisesti. Vai pitäisikö sanoa "musta-vihreästi"? Hyvä esimerkki löytyi meidän kotipihaltamme tuossa viime viikolla. Televisioasentaja, joka muuten veloitti melko mukavaa tuntitaksaa - siis omalta kannaltaan mukavaa - puuhasi kodissamme digikytkentöjä reilut pari tuntia. Koko sen ajan herra asentajan iso pakettiauto hyrräsi käynnissä ovemme edessä. Ja sama tapahtui edellisellä kerralla, kun asentaja kävi tutkimassa entisiä asennuksia. Me purimme posken sisäsivua ja pakotimme huulemme kohteliaaseen hymyyn, koska viihdettä on saatava tulemaan taloon. Varsinkin kun se on sekä minun että mieheni leipätyötä, siinä sivussa. Jos lähtee purkamaan sitä, että mitä miehen mielessä oikein liikkui, kun hän jätti autonsa käyntiin, niin löytää tuskin mitään. Silkkaa ajattelemattomuutta, siis. Ja sen ajattelemattomuuden taustalla on mukavuudenhalu. Asentajamme ei halunnut hypätä kylmään autoon asennusurakkansa päätteeksi käynnistelemään mahdollisesti vastahakoista moottoria. Eikä kysymys kuitenkaan ollut siitä, että olisi pitänyt päästä pikaisesti liikkeelle, niin kuin hälytysajoneuvoilla. Ellei nyt jollain olisi sitten ilmennyt todella akuutti viihdehätä kesken päivän. Kysymys kuuluukin, olisiko asentaja sammuttanut moottorinsa, jos olisin ryhtynyt paatokselliseen vihersaarnaan ja kertonut, kuinka hän toiminnallaan tuhoaa ilmakehää ja pilaa planeettaa? Luulenpa että ei. Tai olisihan hän moottorinsa sammuttanut, kun maksava asiakas sitä pyytää, mutta seuraavassa paikassa se olisi hyrrännyt ihan yhtä iloisesti koko parituntisen ajan. Koska hänen oma mukavuutensa on hänelle tärkeämpää kuin ilmakehä. Kysymys kuuluu siis, onko meidän etumme ja mukavuutemme tärkeämpää kuin tulevien sukupolvien etu ja mukavuus? Tai tulevat sukupolvet ylipäätään? Pitkään jaksoi Bush hallintoineen taistella kynsin hampain koko ilmastonmuutoksen ideaa vastaan, kunnes omista joukoistakin huomattiin - pyörremyrskyjen jo paukutellessa kattoja - että saattaahan noiden höyrypäätiedemiesten jutuissa olla sittenkin jotain perää. Mutta vieläkään ei ole ratkaistu kysymystä siitä, ovatko olemassa olevien ihmisten saavutetut edut tärkeämpiä kuin planeetan tulevaisuus. Ihmiset, ja varsinkin poliitikot, sanovat helposti, että totta kai planeetan tulevaisuus on tärkeämpää, mutta kun tulee eteen se tehtävä, että niistä omista eduista pitäisi tinkiä tulevaisuuden hyväksi, saattaa olla ihan toinen ääni kellossa... Voin sanoa ihan rehellisesti, että en epäile hetkeäkään kunnianarvoisan pääministerimme sanoja: voi hyvin olla, että ilmastonmuutoksen torjuminen tarkoittaa työpaikkojen ja kaikenlaisen muunkin mukavan menetystä. Ihan varmasti se vaatii elintason laskemista ja mukavuudesta ja jopa hyvinvoinnista tinkimistä. Mutta minulle ainakin se on työpaikkoja ja elintasoa ja jopa hyvinvointiakin tärkeämpää. Mihin me työpaikkoja tarvitsemme, jos ei ole planeettaa, millä elää? Ja "meillä" minä tarkoitan myös niitä, jotka olen tähän maailmaan saattanut.
Jaa sivu: