— Pekka Haavisto

Japanin jälleenrakentaminen

Japanissa on nyt ihmishenkien pelastamisen aika. Pelastustöiden jälkeen tarvitaan eloonjääneille humanitaarista apua – vettä, ruokaa, peittoja, suojaa. Vasta sitten seuraa Japanin jälleenrakentaminen.

Kirjoitan blogia hetkellä, jolloin Fukushiman ydinvoimalassa odotetaan sähkölinjan valmistumista ja poliisien vesitykkejä jäähdyttämään ylikuumenneita reaktoreita. Menossa on taistelu aikaa vastaan. Fukushiman onnistumisista tai epäonnistumisista riippuu, miten suuria säteilyriskejä vastaan humanitaarisessa työssä ja jälleenrakennuksessa joudutaan taistelemaan.

Keskiviikkona olivat eduskuntaan vihreiden kutsusta kokoontuneet Japanin suurlähettiläs Hiroshi Maruyaman, Säteilyturvakekuksen toimistopäällikkö Risto Sairanen, yksikön päällikkö Johan Schalin Ulkoministeriöstä ja pitkään Japanissa talouselämän palveluksessa ollut Jari Vaario keskustelemaan Japanin jälleenrakentamisen haasteista.

Ensiksi kulttuurinen havainto: japanilaisen on erittäin vaikeaa pyytää apua. Koben maanjäristysalueelle 1995 ei ensin haluttu päästää ulkomaisia auttajia, ja jopa Japanin armeijalla (Self-Defense Forces) oli hallinnollisia esteitä päästä auttamaan. Tässä Japani on muuttunut – nyt apu lähti liikkeelle nopeammin, mutta vieläkään ei haluta liikaa ulkomaisia avustusryhmiä, joiden koordinointia pidetään vaikeana. Siksi esimerkiksi suomalainen, valmiudessa ollut pelastusryhmä ei lähtenyt Japaniin.

Kansalaisten avun voi nyt kanavoida Suomen Punaisen Ristin katastrofikeräyksen kautta. Sieltä tuki menee suoraan Japanin Punaiselle Ristille. Näin suomalaiset voivat osoittaa tukeaan ja solidaarisuuttaan japanilaisille tänä vaikeana hetkenä.

Kun tiet ja rautatiet ovat vielä osittain poikki, joillekin evakuoiduista joudutaan juomavesi ja elintarvikkeet toimittamaan vielä helikopterikuljetuksina. Vuoristoisessa maassa maasto on erittäin vaikeakulkuista.

Maanjäristyksen ja tsunamin yhdistelmä paitsi siirsi Japania paikaltaan joitakin metrejä, muutti joillakin alueilla rantaviivaa. Vesi ei lähtenytkään pois. Jälleenrakentamisen haasteet ovat senkin vuoksi valtavat. Lisäksi vielä kahden kuukauden ajan on pelko jälkijäristyksistä, ja myös suurta järistystä Tokion alueelle pelätään.

Tuhoutuneilla alueilla oli myös teollisuutta, kemikaali- ja polttoainevarastoja sekä asbestia rakennuksissa. Raivauksessa ja jälleenrakennuksessa voidaan törmätä kemiallisiin päästöihin tai saastuneisiin maa- tai merialueisiin. Fukushima vie nyt kaiken ympäristöhuomion, mutta nämäkin haasteet tulevat vielä vastaan – samoin kuin aiempien maanjäristysten tuhoja korjattaessa.

Kestävätkö japanilaiset tämän katastrofin, suurimman tuhon sitten toisen maailmansodan? Eduskuntaan kokoontuneiden asiantuntijoiden mielestä japanilaiset uskovat kuitenkin tulevaisuuteen. Sodan ja aiempien maanjäristysten myötä he kyllä tietävät, mitä jälleenrakennustyö tarkoittaa.

Suurlähettiläs Maruyaman sanoi arvostavansa sitä, että suomalaiset ovat reagoineet niin voimakkaasti Japanin hätään. Hän sanoi myös, että eivät japanilaiset haluaisi olla autettavan roolissa. Kukapa haluaisi. Luonnonmullistusten ruletissa emme koskaan tiedä, kuka on seuraava avun tarvitsija.

Jaa sivu: