— Pekka Haavisto

”Meniskö rauhanturvaajaks vai sivariin?”

Olin vuosi sitten puhumassa Nuorten filosofiatapahtumassa Nufitissa. Yksi lukiolaisen yleisökysymys jäi mieleeni: ”Meniskö rauhanturvaajaks vai sivariin?”

Siviilipalveluksen uudistamista miettinyt työryhmä jätti tänään mietintönsä työministeri Anni Sinnemäelle. Siviilipalvelusta uudistetaan samaan aikaan, kun varusmiespalvelu on murroksessa. Viime vuonna Risto Siilasmaan työryhmä ehdotti, että lyhin varusmiespalvelusaika voisi olla neljä kuukautta. Nyt varusmiespalveluksen kesto on 6, 9 tai 12 kuukautta, ja siviilipalveluksen kesto aina 12 kuukautta. Kun varusmiespalvelustakin on tarvetta lyhentää, myös sivari voisi olla nykyistä lyhyempi.

Siviilipalveluksen ja varusmiespalveluksen uudistamista on hyvä tarkastella yhtä aikaa, vaikka niistä vastaavat eri ministeriöt.

Siviilipalvelukseen on hakeutunut vuosittain 7-8 prosenttia koko kutsuntaikäluokasta. Varusmiespalveluksen nykyisiä ongelmia kuvaa se, että keskeyttämisprosentti on noussut joinakin vuosina jopa 20 prosenttiin. Varusmiespalveluksesta ei saadakaan yhtä onnistumiskokemusta elämään, vaan ehkä yksi epäonnistumis- ja syrjäytymiskokemus lisää. Osa keskeyttäjistä siirtyy aikanaan sivariin, usein turhan odotteluajan jälkeen.

Siviilipalveluksen uudistamistyöryhmä esittää, että siviilipalvelukseen kuuluvan työpalveluksen pitäisi hyödyttää yhteiskuntaa nykyistä paremmin. Tämä on hyvä vaatimus. Myös siviilipalvelukseen kuuluvan koulutusjakson sisältöjä ja mielekkyyttä pitäisi nopeasti lisätä. Ryhmä esittää myös naisille vapaaehtoista sivaria.

Sivarin luonne tulee muuttumaan myös sen vuoksi, että puolustusvoimilla ei ole tulevaisuudessa tarpeen kouluttaa nykyisenkaltaista suurta reserviä. Valikoivuutta halutaan pikemmin lisää. Ensi eduskuntakaudella on tehtävä puolustusta koskevat suuret päätökset, ja silloin myös asepalvelusta on uudistettava.

Ai niin, mitä vastasin kysyjälle Nuorten filosofiatapahtumassa? Vastasin, että hyvä sivaripaikka on mielekäs vaihtoehto, joka auttaa yhteiskuntaa ja tuo uusia kokemuksia. Jos haluaa varusmiespalveluksen jälkeen suunnata kansainvälisiin rauhanturvatehtäviin ja hyväksyä niihin kuuluvat riskit, se tuo sellaista tietoa kansainvälisestä kriisinhallinnasta, jota ei koskaan kirjoista voi oppia. Mielekkään palveluksen voi suorittaa yhtä hyvin sivarissa kuin varusmiespalveluksessa. Vastakkainasettelun aika on näissäkin asioissa ohitse.

Kirjoittaja on vihreiden kansanedustaja ja eduskunnan puolustusvaliokunnan jäsen.

Jaa sivu: