— Pekka Haavisto

Euron purkautuminen toisi uusia epävarmuuksia

Eduskunta kokoontui tänään poikkeukselliseen keskikesän istuntoon Espanjan pankkien tilanteen vuoksi. Euroalueen kriisiä on jatkunut nyt yli kaksi vuotta. Onkin tärkeää miettiä koko euroalueen tulevaisuuden vaihtoehtoja.

Monet ovat povanneet kriisimaiden vapaaehtoista tai autettua lähtöä eurosta. Oman heikomman valuuttansa turvin nämä voisivat palauttaa kilpailukykynsä kansainvälisillä markkinoilla. Samalla saattavat sulkeutua myös kansainväliset rahahanat. Emme tiedä, millainen taloudellinen ja poliittinen kehitys tästä seuraisi. Olisimme uusien epävarmuuksien edessä.

Eurosta lähtevä maa ei putoa tyhjyyteen, vaan löytää todennäköisesti uusia kumppaneita talouspolitiikkaansa ja ulkopolitiikkaansa. Millaisia nämä kumppanit olisivat ja mikä olisi heidän agendansa Euroopassa – sitä emme tiedä. Silloin saattaisivat jonkun eurooppalaisen maan elämänlangat johtaa Euroopan ulkopuolelle. Tilanne olisi EU:ssa uusi, kun kädet olisivat Eesaun mutta ääni Jaakobin.

Voi myös tulla tilanne, jossa auttajien säkki tyhjenee niin, että pohja paistaa. Silloin heikoimmille apua antavat maat – niiden joukossa Suomi – saisivat tarpeekseen yhteiseen kriisinhoitoon osallistumisesta, ja eroaisivat euroalueesta joko siirtyen takaisin kansallisiin valuuttoihinsa tai muodostamalla uuden, yhteisen valuutta-alueen. Kolmas vaihtoehto on tietenkin palaaminen yksin omaan valuuttaan. On viisautta varautua myös näitä vaihtoehtoja varten, koska emme voi tällä hetkellä tietää kriisin kestoa emmekä sen syvyyttä. Hyvä hallitus varustautuu aina myös pahimman varalle.

Koko euroalueen talous paranee vain sitä kautta, että omat eurooppalaiset sisämarkkinamme vetävät ja Eurooppa on myös kilpailukykyinen maailmantaloudessa.

Eurokriisin keskellä kärvisteltäessä on hyvä huomata, että esimerkiksi Saksassa tämän kevään tuotannon kasvuluvut ja viennin myönteinen kehitys ennustavat talouden elpymistä. Saksa on omassa talouspolitiikassaan painottanut voimakkaasti vihreään talouteen ja ympäristöteknologian vientiin sekä etsinyt yhteistyötä erityisesti uusien, kehittyvien talouksien markkinoilta.

Tästä Saksan strategiasta täytyy myös muiden Euroopassa ottaa oppia. Nopeasti kehittyviä markkinoita ei ole vain Aasiassa ja latinalaisessa Amerikassa, vaan monissa Afrikan maissa on tällä hetkellä kaksinumeroisia kasvulukuja. Euroopan kehityksen suurimpia vaaroja on itseensä käpertyminen kriisin keskellä.

Kun maailmantalouden tasapaino siirtyy uusille alueille, se ei ole Euroopalle vain uhka, vaan uusi mahdollisuus.

Jaa sivu: