— Pekka Haavisto

Olkoon Kabul ilman kultaa

Muistan presidentti Ashraf Ghanin keväältä 2002 Kabulista. Silloinen valtiovarainministeri istui pahoin pommitetussa presidentinlinnassa, verhot lepattivat tyhjissä ikkuna-aukoissa. Ghan oli kärttyisä YK:lle. Se oli hänen mielestään tehoton tuhlari. Olisi parempi, jos afgaanit itse pääsisivät päättämään kaikesta.

YK:n sijaan Afganistanin kohtaloita on pitkälle hallinnut kansainvälinen avunantajajoukko ja ISAF-operaatio. Nyt ollaan siirtymävaiheessa – muuttujia ivat maan politiikka, turvallisuus, talous ja ulkosuhteet.

 

Ghani saa Karzailta ryvettyneen perinnön. Edellinen hallinto muistetaan korruptiosta, eikä se kyennyt rakentamaan demokratiaa ja instituutioita toivotulla tavalla. Uusi vallanjakosopimus presidentinvaalien häviäjän, pääministeri Abudallah Abdullahin kanssa on haastava. Se edellyttää perinteisen, perustuslakia säätävän loya jirgan koolle kutsumista luomaan maahan muodollinen pääministerin asema.

Turvallisuusvastuun siirtyy ISAF-joukoilta maan omalle armeijalle ja poliisille. Taleban kontrolloi puolta maan pinta-alasta, ja iskuja on tehty säännöllisesti pääkaupunkiin Kabuliin. Miten toimitaan, jos Taleban saakin yliotteen? Kansainvälisiä malleja Irakista ja Syyriasta on varmasti seurattu tarkkaan. Elämme pop up –kalifaattien aikaa.

Afganistan on edelleen apuriippuvainen, suurin osa budjetista tulee avunantajamailta. Afgaaniarmeijan kasvaessa rahoitustarve edelleen kasvaa. Myös koulu- ja sairaalapalveluiden rahoitus on riippuvainen ulkomaisesta tuesta.

Epävirallinen talous on kasvanut. YK-tilastojen mukaan oopiuminviljelyyn käytettiin Afganistanissa sotalordien ja Talebanin aikaan 75 000 hehtaaria viljelysmaata, nyt puolet enemmän. Hallinnolla on ollut lonkeronsa tähän bisnekseen.

Ulkosuhteet: Afganistan haluttaisiin irrottaa naapurien vahingollisesta vaikutuksesta. Taleban on niin Pakistanin kuin Afganistaninkin liike. Iran, Pakistan, Venäjä, Intia, Saudi-Arabia vaikuttivat myös Afganistanin sisällissotaan 1990-luvulla. Obama pyrki neuvottelemaan alueelle puuttumattomuussopimusta, mutta ei onnistunut siinä.

Kiinan on viime aikoina ollut liikkeellä Intian, Pakistanin ja Afganistanin kanssa. Se haluaa ratkaista myös oman islamistiongelmansa. Myös Venäjällä on aito intressi estää alueen radikalisoituminen. Se koskettaa myös Uzbekistania, Kirgistania ja Kazakhstania. Islamic Movement of Uzbekistan (IMU) on pystynyt toimimaan Afganistanin puolelta.

 

On selvää, että Afganistanissa on jatkettava kehitysyhteistyötä, joka tukee ennen kaikkea tyttöjen ja naisten asemaa maassa, ja heidän mahdollisuuksiaan koulutukseen. Kehityksen on myös ulotuttava maakuntiin, kaupunkien ulkopuolelle. Suomen on tässä oltava mukana.

Yksi Afganistanin sodan hiljainen kärsijä on ympäristö. Maan metsävaroja on hakattu sumeilematta, eroosio ja aavikoituminen piinaavat kyliä, ja jokien virtausten muuttamista on käytetty sodankäynnin välineenä.

Afgaaneilla on sananlasku: ”Olkoon Kabul vaikka ilman kultaa, kunhan vuorilla riittää lunta.” Maatalous on täysin riippuvainen vuosisatojen kuluessa luodoista kastelujärjestelmistä, joista osan sota on tuhonnut.

Afganistanin jälleenrakennuksessa on tärkeää muistaa luonnonvarojen kestävä käyttö, kestävä kehitys ja korkea ympäristönsuojelun taso.

 


Pekka Haaviston puheen tiedote löytyy alla olevasta linkistä:

http://www.vihreat.fi/tiedotteet/pekka-haaviston-ryhmapuheenvuoro-afganistanin-tilanteesta-suomen-kokonaistuesta-afganista

 

Jaa sivu: