— Pekka Haavisto

Miten lähentää Venäjän ja lännen suuria kertomuksia?

Venäjän ja lännen narratiivit, suuret kertomukset siitä mitä on tapahtumassa, ovat viime aikoina etääntyneet toisistaan. Venäjällä länttä kuvataan kaaoksen sanansaattajana, joka epäonnistuttuaan Irakissa, Libyassa, Syyriassa ja arabikeväässä, kolkuttelee nyt Venäjän portteja värivallankumousten kautta Ukrainassa.

Lännessä Venäjä nähdään demokratian, kansojen itsemääräämisoikeuden ja ihmisoikeuksien kannalta uhkaavana, kun se on laittomasti miehittänyt Krimin, tukee Itä-Ukrainan kapinallisia ja mobilisoi venäläisvähemmistöjä maailmalla. Vähintään lapsiasiamies lähetetään sekoittamaan soppaa sinne, missä muuten olisi rauhallista.

Venäjällä muistetaan syvä lama, jossa maa oli vuoden 1991 Neuvostoliiton romahduksesta 1990-luvun puoliväliin. Takkuileva yksityistämisohjelma, korruptio ja oligarkkien synty ovat monella venäläisellä mielessä päällimmäisenä.

Elokuun 1998 ruplan romahdus muistetaan. Monet menettivät silloin säästönsä. Kova 90-luku huipentui ydinsukellusvene Kurskin onnettomuuteen vuonna 2000. Silloin kysyttiin, mitä on enää jäljellä suurvallan sotilasmahdista ja sotilaallisesta kyvystä.

Tuota taustaa vasten on ymmärrettävää, että monelle venäläiselle ja uudelle venäläiselle keskiluokalle maan vakaus ja taloudellisen tilanteen parantuminen on avainkysymys. Venäjän elintason kasvua on avittanut myös korkealla pysynyt öljyn hinta.

Tänään on toisin. Öljyn hinta on alhaalla, ja lännen asettamat sanktiot purevat sekä psykologisesti että aineellisesti.

Miten sanktiot aikanaan puretaan? On helppoa etääntyä, mutta vaikeaa tulla uudestaan yhteen. Ukrainan kriisin toivottavasti selkiytyessä Ukrainaa tyydyttävällä tavalla, tulee päästä sanktioiden purkamiseen.

Krimin ja Itä-Ukrainan kriisit ovat laukaisseet kaikkialla Euroopassa keskustelun puolustuspolitiikasta. Meille Itämeren ja arktisten alueiden turvallisuuskysymykset ovat avainasemassa. On luonnollista, että etsimme ensisijaisesti ratkaisuja yhdessä Ruotsin ja muiden Pohjoismaiden kanssa. Idän ja lännen kertomusten etääntymistä toisistaan ei voi kuitenkaan ratkaista vain aseistusta ja aseellista valmiutta lisäämällä puolin ja toisin.

Mikä siis neuvoksi? Rajat yrittävällä yhteistyöllä on näinä aikoina erittäin suuri merkitys. Kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen yhteistyötä on lisättävä, ei vähennettävä. Tarvitaan oikeaa tietoa. On hyvä, että Yleisradiolla on myös venäjänkieliset uutiset, ja että Suomessa toimii maltillisia venäjänkielisiä lehtiä ja radiokanavia.

Toimivat suhteet EU:n ja Venäjän välillä ovat molempien etujen mukaisia. ETYJ ja sen tarkkailijatoiminta Ukrainan kriisin yhteydessä on noussut suureen arvoon. Ukrainaan on etsittävä ratkaisu, joka turvatessaan kaikille kielelliset ja sivistykselliset oikeudet nojaa valtioiden itsemääräämisoikeuteen, koskemattomuuteen ja olemassa olevien rajojen kunnioittamiseen.

Euroopassa puhutaan paljon geopolitiikan paluusta. Se tuo tullessaan uudistuvia etupiirijakoja, tai yrityksiä sellaisiksi. Suomelle on tärkeää, että emme ole pelinappula geopoliittisessa pelissä tai etupiiriajattelussa. Me päätämme itse, mitä meidän rauhaamme kuuluu.

Suomen ei tarvitse pohtia, mihin leiriin se kuuluu. Olemme EU:n jäsenenä mukana tekemässä myös EU:n yhteistä ulkopolitiikkaa. Ainoa tie eteenpäin kulkee sananvapauden, ihmisoikeuksien, demokratian rakenteiden vahvistumisen ja maiden suvereenisuuden kunnioittaminen kautta.

Niin idässä kuin lännessä nouseva, näitä arvoja polkeva vääränlainen, muiden oikeuksia halventava ja polkeva nationalismi on suuri haaste. 

Jaa sivu: