— Pekka Haavisto

Suomen oltava mukana eurooppalaisessa turvallisuusyhteistyössä

Pekka Haavisto

Kesäkuussa 2014 kaikui maailmalle ISIS:n kutsuhuuto islamilaisen kalifaatin muodostamisesta Syyrian ja Irakin alueille. Valtioiden rajat rikkova ISIS aiheutti voimakkaan paikallisen ja kansainvälisen vastareaktion, erityisesti brutaalien ihmisoikeusrikosten vuoksi.

Pohjois-Irakin kurdialueet muodostivat alusta saakka keskeisen osan ISIS:n vastaista rintamaa. Vuosi sitten eduskunta hyväksyi Suomen osallistumisen kurdien peshmerga-joukkojen koulutukseen 50 sotilaalla enintään 12 kuukaudeksi.

Tehtävä oli ja on vaarallinen – kiinnitimme silloin erityistä huomiota joukkojen omasuojaan ja operaation turvallisuuteen. Samat varaukset on nyt paikallaan toistaa.

Vuodessa on tapahtunut paljon. Suurvallat, Venäjä ja Yhdysvallat, ovat kumpikin tahoillaan mukana Syyrian sotatoimissa ja rauhanneuvotteluissa. Näiltä neuvotteluilta toivomme nopeita tuloksia siviiliväestön suojaamiseksi.
Pariisissa marraskuussa 2015 tehdyt terrori-iskut ovat tuoneet ISIS:n uhan myös Eurooppaan. Ranska esitti EU:n jäsenmaille 17.11.2015 avunpyynnön Lissabonin sopimuksen keskinäisen avunannon lausekkeen 42.7 mukaisesti.

Vihreiden mielestä on oikein, että Suomi osaltaan vastaa myönteisesti tähän Ranskan esittämään avunpyyntöön. Lissabonin sopimuksen keskinäisen avunannon lausekkeeseen on nyt ensimmäistä kertaa vedottu. Tämä on osa eurooppalaisen turvallisuuden rakentamisessa.

Ranska olisi voinut käyttää myös EU:n yhteisvastuulauseketta eli artiklaa 222, joka kattaa yhteisön toimet mm. terrori-iskun tai luonnononnettomuuksien varalta.

Vihreiden mielestä on perusteltua, että EU valmistelee ja harjoittelee yhteistoimintaa niin keskinäisen avunannon lausekkeen kuin yhteisvastuulausekkeenkin osalta myös jatkossa. Suomen kannalta on tärkeää, että nämä artiklat eivät ole vain kuolleita kirjaimia, vaan niiden avulla voidaan mobilisoida todellista apua.

Ulkoministeriön työryhmä kansainvälisen avun antamiseen ja vastaanottamiseen liittyvän lainsäädännön uudistamiseksi jätti mietintönsä helmikuussa 2016. Tästä odotamme hallituksen esitystä vielä kevään aikana. Oma lainsäädäntömme on oltava ajan tasalla eurooppalaiseen turvallisuusyhteistyöhön osallistumiseksi.

Syyrian kriisin vuoksi Irakin sisäinen tilanne on jäänyt vähemmälle huomiolle. Suomeen on kuitenkin tullut poikkeuksellisen paljon juuri irakilaisia turvapaikanhakijoita.

USA:n ja Iso-Britannian johtama koalitio syrjäytti Irakissa Saddam Husseinin hirmuhallinnon vuonna 2003. Kaksi vuotta myöhemmin koalitio siirsi vastuun maasta Irakin omalle hallinnolle.

Saddam Husseinin Baath-puolue tuhottiin, ja maan vanha eliitti – virkamiehet ja upseerit – syrjäytettiin hallinnosta. Puhdistus tehtiin myös turvallisuusinstituutioissa – poliisissa, armeijassa ja rajavartiolaitoksessa. Koulutetut ihmiset ajettiin yhteiskunnan marginaaliin, koska olivat olleet Baath-puolueen kannattajia.

Tämä suuri puhdistus loi valitettavasti pohjan Irakin sekasorrolle ja katkeruudelle, ja ISIS on saanut siitä osan käyttövoimaansa. Entiset Baath-puolueen kannattajat, arabisosialistit, päätyivät kokonaan vastakkaiseen ideologiseen leiriin – ääri-islamilaisten Al-Qaidan ja ISIS:n tukijoiksi.

ISIS:n kutsuhuuto kesäkuussa 2014 islamilaisesta kalifaatista sai jalansijaa niissä ihmisissä, joiden tie oli muuten pystyssä. Seuraukset tiedämme.
Irakin valtajärjestelmä on nykyään kiintiöity eri etnisten ja uskonnollisten ryhmien kesken. Tällainen kiintiöjärjestelmä voi pitkällä aikavälillä luoda maahan yhä syvempiä jakolinjoja, eikä se välttämättä nosta osaavimpia ihmisiä päätöksentekijöiksi.

Samalla kun asetamme omia joukkojamme Irakin kurdien peshmerga-joukkojen kouluttajiksi, on hyvä muistaa, että useamman armeijan malli ei missään maassa pitkällä aikavälillä ole kestävä.

Suomella on pitkä perinne niin rauhanturvaamisessa kuin rauhanprosessien tukemisessa. Mikään sotilaallinen toiminta ei tee tyhjäksi tai korvaa rauhanneuvottelujen, poliittisten neuvottelujen ja siviilikriisinhallinnan tarvetta. Päättäessämme kurdien peshmerga-joukkojen koulutuksen tukemisesta, meidän on samalla mietittävä laajempia keinoja Irakin vakauttamiseksi ja turvallisten olojen luomiseksi maahan. Vain tätä kautta myös pakolaiskriisiin löytyy kestäviä ratkaisuja.