— Pekka Haavisto

Lisäisikö NATO-jäsenyys turvallisuutta?

Pekka Haavisto

Vuonna 1992 filosofi Francis Fukuyama julkaisi teoksensa ”Historian loppu ja viimeinen ihminen”. Fukuyaman ajatuksen mukaan ihmiskunnan historian kehitys ideologioiden välisenä taisteluna oli päättynyt liberaalin demokratian voittoon. Tätä voittoa todistivat kylmän sodan päättyminen ja Berliinin muurin kaatuminen vuonna 1989. 2016 todistamme – ehkä joidenkin yllätykseksi – ankaraa ideologioiden ja maailmankatsomusten välistä taistelua. Sitä käydään monella rintamalla – niin lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa kuin Ukrainassakin. Uskonnolliset, nationalistiset, harvainvaltaiset ja rodulliset ideologiat nostavat päätään.

Kansainväliset sopimukset ja sopimusjärjestelmät ovat vaikeuksissa. Maiden suvereniteetin kunnioittaminen, ihmisoikeudet, sananvapaus ja pakolaisten oikeudet kyseenalaistetaan.

Suomen kaltaiselle pienelle maalle kansainvälisen sopimusjärjestelmän toimiminen on elinehto. Meidän vaikutuskeinomme ovat diplomatia, neuvottelujen korostaminen, rauhanprosessien tuki, sotilaallinen ja siviilikriisinhallinta sekä kansainvälisten sopimusten vahvistaminen. Uusien turvallisuusuhkien kuten ilmastonmuutoksen torjuminen on tärkeä tapa vaikuttaa.

Osana YK:ta, ETYJ:iä, EU:ta ja Pohjoismaita voimme rakentaa liittolaisuuksia ja rakentaa myös turvaa pahan päivän varalle. Meillä on oikeus puolustaa itsemääräämisoikeuttamme ja alueellista koskemattomuuttamme sekä huolehtia huoltovarmuudestamme. Sitä varten ylläpidämme puolustusvoimia ja rakennamme yhteistyösuhteita.

Nyt julkaistu Ulkoministeriön teettämä selvitys NATO-jäsenyyden mahdollisista vaikutuksista Suomelle tarkastelee yhtä palikkaa, Suomen mahdollista NATO-jäsenyyttä. Olisiko se meille hyödyksi vai haitaksi?

Selvityksen kirjoittajille – Francos Heisbourg, Teija Tiilikainen, Mats Bergquist ja René Nyberg – täytyy antaa tunnustus. He lähestyvät aihetta kiihkottomasti, ja tunnustavat Suomen ulkopolitiikan pitkän linjan vahvuudet. He korostavat, että sotilaallinen liittoutuminen merkitsisi Suomelle suurta käännettä.

Suomen turvallisuushuolet liittyvät idän ja lännen vastakkainasettelun paluuseen, mutta myös uusiin sodankäynnin muotoihin: hybridi- ja kybersodankäynti muuttavat sotanäyttämöitä. Yllätyksellisyys on tullut kuvaan – kuten Krimin miehitys ja Syyrian pommitukset. Ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien sekä vapaan tiedonvälityksen rajoitukset ovat osa uuden kansainvälisen jännitteen kokonaiskuvaa.

Omassa pohdinnassani on kolme keskeistä kokonaisturvallisuuteemme vaikuttavaa asiaa. Ensimmäinen niistä on joidenkin kansainvälisten analyysien kehnous. Tarvitsee katsoa vain Palestiinassa, Irakissa, Afganistanissa, Libyassa ja Syyriassa tehtyjä analyysivirheitä huomatakseen, että vaikka sotilaallista voimaa olisi käytössä kosoltikin, sen käyttö ei aina johda demokratian ja ihmisoikeuksien vahvistumiseen, jos tilannekuva on virheellinen. Oman alueen turvallisuusanalyysi on hyvä pitää omissa käsissä.

Toinen kysymys on eurooppalaisen turvallisuuden ja puolustuksen vahvistuminen. Pariisin ja Brysselin iskujen jälkeen pohditaan aivan uudella tasolla, miten Euroopan Unioni voisi tehokkaimmin mobilisoida yhteisiä voimavaroja kriisin hetkellä. Sopimus Euroopan Unionin toiminnasta sisältää yhteisvastuulausekkeen 222, ja Lissabonin sopimukseen kirjattiin EU:n turvatakuut artiklaan 42.7. Nyt kysymys kuuluu, miten näiden artikloiden käyttöä valmistellaan ja harjoitellaan? Voisiko EU tehdä enemmän yhdessä?

Kolmas kysymys liittyy Suomi-Ruotsi -yhteistyöhön. Vaikka Suomi ja Ruotsi ovat ulkopolitiikassaan myös erilaisia, sotilasliittoon kuulumattomuus on meitä yhdistänyt. Ruotsi on toisaalta puolustuskysymyksissä kehittänyt pitkälle omaa USA-suhdettaan. Jommankumman maan NATO-jäsenyys, toisen jäädessä ulkopuolella, vaikeuttaisi nyt hyvin kehittynyttä puolustusyhteistyötä maiden välillä. Suomen ja Ruotsin välillä vallitsee keskinäisriippuvuus.

NATO-jäsenyys ei nykyoloissa välttämättä toisi lisää turvallisuutta, vaan saattaisi kärjistää turvallisuustilannetta Itämeren alueella. Myös tämän johtopäätöksen voi vasta valmistuneesta raportista lukea.

Ulkoministeriön valmistama raportti ansaitsisi mielestäni eduskunnassa hyvän ajankohtaiskeskustelun.