— Pekka Haavisto

Ei koulua vaan elämää varten

Tasa-arvo on  suomalaisen koulun  valttikortti

Vanhan sanonnan mukaan emme opi koulua vaan elämää varten.

Olen usein elämässä huomannut, että koulu tai ainakin joku pieni pala siitä kulkee mukanani. Moneen elämässä vastaan tulevaan kiinnostavaan asiaan ensimmäinen sykäys on saatu koulun seinien sisäpuolella.
 

Kun suomalaiset liikkuvat maailmalla, he suhtautuvat ihmisiin hyvin tasa-arvoisesti. Ei tehdä eroa rodun, uskonnon tai sukupuolen perusteella. Emme tule luokkayhteiskunnasta, puhumme jokaiselle ihmiselle hänen silmiensä tasolla. Tämä sisäänrakennettu tasa-arvo on yksi vahvuutemme.

Tasa-arvo on suomalaisen koulun valttikortti. Menestyksemme perustuu koulujen, oppilaiden ja opiskelumahdollisuuksien tasa-arvoon läpi koko koulutusjärjestelmän. Tämä vahvuus säilyy, jos sen aktiivisesti haluamme säilyttää. Se ei ole itsestäänselvyys.

Kouluissa näkyvä lasten eriarvoistuminen on hälyttävää. Koulu ei enää pystykään tasaamaan mahdollisuuksia, vaan kotien ja lähtökohtien erot pikemmin korostuvat koulussa. Mikä neuvoksi?

Kohdennetaan lisää voimavaroja sinne, missä ongelmia on eniten ja missä ne kasautuvat. Pienennetään luokkakokoja, vahvistetaan tarvittaessa oppilaiden yksilöllistä opetusta ja opastusta.

Nyt meneillään olevat koulutusleikkaukset lisäävät valitettavasti eriarvoisuutta. Leikkaukset oppimiserojen kaventamiseen tarkoitetuista tasa-arvorahoista tulisi perua.

Kiusaaminen on pesiytynyt myös kouluihin. Se on saanut käyttöönsä uusia välineitä – nettikiusaamisen, kännykkäkiusaamisen, sosiaalisen median väärinkäytön. Tässä pitää olla nollatoleranssi. Kiusattu tarvitsee tukea, mutta myös kiusaajan käytökseen on puututtava. Muuten se uusiutuu. Kenenkään ei pitäisi joutua vaihtamaan luokkaa tai koulua siksi, että joutuu kiusatuksi.

Mutta myös virheen tehneellä on vielä elämä edessään. Nuorella on oikeus erehtyä, ja nuorella on oikeus saada virheensä anteeksi niin, että asiat lopullisesti unohdetaan, kun ne on sovittu.

Me suomalaiset olemme joskus hautojatyyppiä. Asiat kasvavat mielessämme ja saavat valtavat mittasuhteet, ennen kuin olemme ehtineet suutamme avata. Suomalainen koulu ei saa olla mykkäkoulu. Koulun on opetettava tarttumaan asioihin, kuuntelemaan, tuomaan oma mielipide rohkeasti esiin, keskustelemaan, väittelemäänkin.

Vihapuhe on puuttuvaa väittelytaitoa: kun argumentit loppuvat, jäljelle jää vain mollaaminen. Vihapuhe on tämän päivän mamoilua. Rohkeat ihmiset keskustelevat ja kuuntelevat.

Keskustelun taito pitää sisällään myös kyvyn avata suunsa oikealla hetkellä. Kiusaamista voidaan vähentää, kun siihen puututaan. KiVa-koulu -hankkeella kiusaaminen saatiin vähentymään usein jopa puolella. Monissa kouluissa on kokeiltu vertaissovittelua Verso-hankkeella. Oppilaat ovat usein myös parhaita sovittelijoita.

Koulun ohella lasten harrastukset ovat entistä tärkeämpiä. Monet ovat mukana urheilutoiminnassa, mutta harrastusten maailmasta pitää löytyä jokaiselle jotakin. Joku tykkää leipoa, joku lennättää leijaa, joku touhuta tietokoneiden kanssa, joku kehittää ilmaisutaitojaan.

Kuntien vastuulla on se, että harrastukset löytävät tiloja, ohjaajia ja voimavaroja kunnista. Koulu ja opettajat voivat tehdä jotakin, mutta mukaan tarvitaan koko järjestökenttä liikuntajärjestöistä kulttuurialan toimijoihin.