— Pirkka-Pekka Petelius

Jatkuvan kasvatuksen menetelmä on 2020-luvun metsänhoitoa valtion mailla

kuva Pirkka-Pekka Peteliuksesta

Metsän avohakkuu on täystuho sen lajeille ja luontotyypeille. Yli kolmannes Suomen uhanalaisista lajeista on metsälajeja. Suurimpia syitä metsälajien uhanalaistumiselle ovat lahopuun määrän väheneminen ja metsien hakkuut. Avohakkuut historiaan -kansalaisaloitteen tavoitteena on kieltää avohakkuut valtion mailla. Se on erinomainen tavoite, koska muutoksen aika on nyt.

Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen on ilmastonmuutoksen ohella maailman suurin ympäristöongelma. Ihmisen toiminta ja metsien sekä elinympäristöjen häviäminen ovat suurimmat luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä aiheuttavat syyt.

Avohakkuiden kieltäminen valtion metsissä on askel oikeaan suuntaan. Valtio omistaa neljänneksen Suomen kaikista metsistä. Tällä hetkellä vain alle viisi prosenttia talousmetsistämme hoidetaan jatkuvan kasvatuksen menetelmin. Suomen on pyrittävä kohti jatkuvapeitteistä kasvatusta, koska se on 2020-luvun ja tulevaisuuden metsänhoitoa.

Avohakkuiden suurimmat ongelmat ovat niiden vaikutukset luonnon monimuotoisuudelle ja sidotun hiilen määrälle niin metsissä kuin maaperässä. Avohakattu metsäaukea toimii päästölähteenä ainakin 20 vuotta, ja useimpien puusta tehtyjen tuotteiden hiili palaa ilmakehään muutamassa vuodessa. Metsän hiilivarastosta suurempi osa on maaperässä kuin puustossa, ja jatkuvassa kasvatuksessa tämä hiili myös jää maaperään.

Hallitusohjelman mukaisesti tavoitteemme on vahvistaa hiilinieluja, jotta yhteiskuntamme tavoittaa hiilineutraaliuden vuonna 2035. Jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa maaperän hiili ei pääse vapautumaan ilmakehään toisin kuin avohakkuussa ja sen jälkeisessä maaperän käsittelyssä. Ero on erityisen suuri turvemailla tapahtuvassa metsänhoidossa, joissa avohakkuista olisi aivan erityisesti päästävä eroon.

Jatkuvapeitteisen kasvatuksen menetelmässä tutkimusten mukaan metsän tuotto-odotukset eivät laske ja tulovirta on tasaisempaa sekä ennen kaikkea luonnon monimuotoisuuden säilymiselle ja kehittymiselle annetaan mahdollisuus. Lisäksi metsälajien uhanalaistumisen kehitys hidastuu, metsien käyttö virkistys- ja luontomatkailukohteena vahvistuu ja maisema säilyy kauniina. Jatkuvapeitteisen kasvatuksen hyödyt ovat kiistattomia, ja toivonkin toimia, joilla avohakkuut kielletään valtion mailla.