— Puoskari Mari

Suohon meni

Suostrategian laatinut työryhmä luovutti suoraporttinsa keskustalaiselle maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilalle.

Työryhmän työ epäonnistui täysin.

Suostrategian tarkoitus oli sovittaa yhteen soiden suojelu ja käyttö, mutta nyt luonnonsuojelunäkokulmaa ei huomioitu käytännössä ollenkaan. Suoluonnon suojelutarpeet, jotka ovat kiistattomat, on strategiassa täysin sivuutettu.

Suurin ongelma suostrategiassa on se, että turpeen energiakäyttöä aiotaan jatkaa kuten tähänkin saakka. Tämä on täysin Suomen ilmastopoliittisten tavoitteiden vastaista. Turpeen hiilidioksidipäästöt tuotettua energiayksikköä kohden ovat korkeammat kuin kivihiilen.

Vihreiden tavoitteena on, että turpeen energiankäyttö loppuu. Samoin haluamme ajaa turvetuotannon tuet alas. Vaalien jälkeisissä hallitusneuvotteluissa haluamme edistää uutta, kestävää energiapolitiikkaa. Siihen skenaarioon ei turve sovi.

Hiilidioksidipäästöjen lisäksi turpeennosto aiheuttaa myös merkittäviä vesistöhaittoja. Turvesoilta ja ojitetuilta soilta pääsee vesistöihin ravinteita, liejua ja happamia aineksia, jotka pilaavat koti- ja mökkirantojemme vesiä.

Turvestrategiassa ei tehty esitystä suojella ojittamattomia turvesoita. Ryhmän suurin riita liittyi soiden luontoarvojen luokitteluun. Turveyhtiöt ovat hankkineet haltuunsa joukon luonnontilaisia soita, joille niillä nyt on kiire saada luvat turpeen nostoa varten. Luonnontilaisten ja luonnontilaisten kaltaisten ojittamattomien soiden ottaminen turvetuotantoon on lopetettava pikaisella aikataululla. Arvokkaiden soiden pelastamiseksi tulee laatia suojeluverkoston täydentämisohjelma.

Jaa sivu: