— Sameli Sivonen

Nuorille tulee luoda toivoa ja uskoa tulevaisuuteen – heiltä leikkaaminen ei sitä tee

Suomessa ollaan ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa uusi sukupolvi on köyhempi kuin edeltävät sukupolvet. Me ysärilapset synnyttiin lamaan, jonka leikkaukset tuntuvat tähän päivään asti. Kun taas tuli meidän aikamme itsenäistyä, aika muuttaa pois vanhempien hoivista, iski vuoden 2008 talouskriisi ja taas leikattiin ja leikattiin. Nyt kun on meidän aika valmistua koulusta ja etsiä työtä, hallitus aikoo viedä meiltä pysyvät työsuhteet ja tarjoaa tilalle pelkkiä määräaikaisuuksia. Tällainen ei lisää luottamusta työmarkkinoihin tai nuorten muutenkin jo heikkoa uskoa tulevaisuuteen.

Hallitus on esittänyt, että alle 30-vuotiaalle, joka on ollut kolme kuukautta työttömänä, voisi tarjota määräaikaista työsopimusta ilman perusteita. Ehdotus on törkeää ikäsyrjintää ja olettaa, että nuoret olisivat jotenkin huonompia työntekijöitä kuin yli kolmekymppiset. Kaiken lisäksi Suomessa on jo nyt mahdollista tehdä määräaikaisia sopimuksia hyvinkin helposti, jos määräaikaisuudelle on perusteet.  

Samaan aikaan valtio vaatii meiltä lasten hankkimista ja omistusasuntoja. Me tehdään jo nyt pätkätöitä niin harjoitteluissa kuin työelämään siirtyessäkin. Meillä ei ole varmaa turvaa omista eläkkeistä vaan joudumme maksamaan sekä aiempien sukupolvien eläkkeet, mutta myös välinpitämättömyydestä johtuvat kustannukset esimerkiksi ilmastonmuutoksen osalta.

On absurdia kuunnella, miten valtiovarainministeri sanoo, etteivät kädet voi olla tulevien sukupolvien taskuissa. Sellaisen hallituksen valtiovarainministeri, joka on ollut valmis leikkaamaan meidän koulutuksesta, valmis leikkaamaan opiskelijoiden toimeentulosta ja valmis lisäämään työmarkkinoiden epätasa-arvoa. Mä olisin todella iloinen, jos tämä hallitus vihdoin ottaisi ne kätensä pois meidän nuorten taskuista ja antaisi meidän pitää edes oikeuden normaaleihin työsuhteisiin.

Ehdotuksessa ärsyttää myös hallituksen kintaalla viittaaminen työmarkkinoilla esiintyvään sukupuolten epätasa-arvoon. Nuoret naiset ovat jo nyt heikommassa asemassa, kun palkataan uusia työntekijöitä. Hallitus ei ole tehnyt perhevapaauudistusta eikä jakanut vanhemmuuden kustannuksia työnantajien kesken. Sen sijaan hallitus luo nyt mekanismin, jolla nuoria naisia tullaan palkkaamaan entistä enemmän vain määräaikaisiin työsuhteisiin, kun työnantaja pelkää äitiyden kustannuksia.

En sinänsä vastusta määräaikaisia töitä, jos määräaikaisuudelle on perusteet, kuten nykyinen työlainsäädäntö edellyttää. Monelle hyvässä työmarkkina-asemassa olevalle nuorelle uudistus ei välttämättä olekaan ongelma. 

Tämä uudistus tulee kuitenkin sattumaan juuri niihin pienipalkkaisiin, jotka haluaisivat varmaa toimeentuloa, jonka varaan rakentaa elämää. Toisin sanoen uudistus vain lisää entisestään työmarkkinoiden epätasa-arvoa. Nuorisobarometrin mukaan 89% nuorista haluaa pysyvän työsuhteen.

Se mihin meidän pitäisikin pystyä puuttumaan paremmin on määräaikaisten ketjutukset. Jos työpaikan määräaikaisuudelle ei ole perusteita, pitää nykyisen yhteiskuntamallin puitteissa palkata toistaiseksi. Hallituksen esitys mahdolistaisi vielä helpommin työnantajalle nuorten loputtoman ketjuttamisen. Nuori sisään määräajaksi, sen jälkeen kolmeksi kuukaudeksi jäähylle ja takaisin määräaikaiseen suhteeseen.

Sosiaaliturvan uudistaminen ihmisiä tukevaksi ja nostavaksi vastikkeettomaksi perustuloksi toisi tilanteeseen helpotusta. Nykyinen sosiaaliturva on vastikkeellinen, kyykyttävä, monimutkainen ja leimaava. Perustulo takaisi jokaiselle toimeentulon, jonka päälle silpputöiden tekeminenkin voi olla kannattavaa ja houkuttelevaa.

Erityisesti, kun sosiaaliturvalle ei ole tehty tarvittavia uudistuksia, heikentää hallituksen esityksen kaltainen uudistus entisestään yhden sukupolven mahdollisuutta rakentaa turvattua elämää. Maailma on muuttunut paljon 80-luvun nousukaudesta. Ei ole enää Neuvostoliittoa, minne viedä Suomen tuotantoa. Ei ole enää edes Nokiaa. Maailmasta tulee jatkuvasti monimutkaisempi ja työelämästä arvaamattomampi. Tämä lisää nuorten epävarmuutta ja luottamusta tulevaisuuteen. Päättäjien tehtävänä on luoda toivoa nuorille paremmasta tulevaisuudesta ja työelämästä, ei vuodesta toiseen viedä sitä.