— Satu Haapanen

26.10.06 Viisi kiloa

Kävin vauvan kanssa neuvolassa. Painoa oli 5 kg ja 50 gr. Kuukaudessa paino oli noussut kilo kolmesataa grammaa. Vauvojenhan paino laskee eka päivien aikana, niin Sagallakin neljästä kilosta 3 720 grammaan. Kätilö ihastelee hyvää painon nousua. Olen iloinen ja ylpeä. Imetys on intensiivisintä, mitä kahden ihmisen välillä voi olla. Toinen on täydellisen riippuvainen ruokinnastasi, pieni nisäkäs. Et voi mitään, istut ja kuuntelet rohinaa, imemisen ääntä. Mietit niitä näitä, mutta et pääse mihinkään. Istut siinä useita kertoja päivässä, öisin makaat, olitpa lehmä tai ihminen. Ajatus menee väkisin lapsiin, jotka imevät aliravittuja rintoja. Kun oma maito loppuu, ei kaapista löydykään tuttelia. Aika pysähtyy. Juuri nyt en osaa sanoa, onko kello kaksi vai neljä. Sillä ei ole väliä. Olen päättänyt nauttia tästä tilanteesta, kun kantosäde ulottuu ostarin apteekkiin ja lähikirjastossa käynti kuuluu valitut unelmat kokoelmaan. Mitään ei tapahdu ja kuitenkin paljon. Lapsi kasvaa huminalla, gramma grammalta, päivä päivältä. Kohta olen taas työssä, kiireen keskellä ja elämän alkumetrien hidas taivallus on ohi kiitävä hetki. Siksi päätän nauttia vaikka mitään ei tapahdu ja kuitenkin niin paljon. Kehun isälleni hänen työmaaltaan löytämäänsä nojatuolia. Siinä on hyvä istua ja imettää. Sataa lunta, monella tavalla. Sitä ei tiedä kuin täällä asuvat.
Jaa sivu: