— Satu Haapanen

28.10.06 Amerikan ovi

”Tässä on Amerikka. Ja tässä ovi Amerikkaan. Ja Ella on tässä. Se on vähän surullisen näköinen.” ”Miksi se on surullinen”, kysyn. ”Kun siinä ei näy äitiä eikä isää”. ”Mitä siellä oven takana on”, kysyn. ”No, koiria ja kissoja, käärmeitä ja hämähäkkejä. Nyt minä avaan oven, kliks”. Sitten hän kysyy: ”Tykkäätkö sinä hämähäkeistä?”. ”En hirveästi”, vastaan, ”mutta enemmän kuin torakoista. Inhoan torakoita. Ne asuvat lämpimissä maissa ja ovat koppakuoriaisen näköisiä ja tulevat ulos viemäreistä, jos on likaista.” ”Ai jaa”, vastaa Ella. Samalla kun Ella piirtää piirustuslevyynsä joulutontun minihameessa ja sitten joen, laulan laulukirjasta ”Puosu, puosu tännepäin” ja muita Ellan toivelauluja. Vauva nukkuu jaguaarina käsivarrellani, lempiasennossaan pää kämmeneni päällä. Imiessään hän kuuli jo monta sivua Veljeni Leijonamieltä isoveljelle luettuna. Astridia äidinmaidossa. Eliel nukahti sänkyyni. Opettelemme kolmen lapsen nukkumaan laittamista, mutta jokainen ilta on nykyään erilainen. Ella on mysteeri. Ennen vauvan tuloa hän halusi usein nukahtaa yksin, ja käski menemään pois tai ainakin käänsi selän nukkuakseen. Vauvan syntymän jälkeen tilanne on toinen. Ellan kanssa on lisäksi liian hauska keskustella, että malttaisin vain sanoa hyvää yötä ja jättää hänet itsekseen. Eikä hän tällä hetkellä itsekseen jääkään. Nykyisin illat eivät siis mene minkään kaavan mukaan, jokainen ilta on yllätys. Kun vauva viimein röyhtäisee ja laitan hänet sänkyynsä, kellahdan Ellan viereen hänen toiveensa mukaan. Hän vetää lamppua johdosta. Irrotan koko lampun ja sanon, että nyt minä ainakin lähden nukkumaan. Ella köpöttää kukkayöpaidassaan perässä ja alkaa leipoa kaulimella leikkimökin kattoa. Kun syvennyn ”Nyt”-liitteeseen, hakee hän tyynyn sängystään, sylkee sen päälle ja kellistyy eteisen lattialle. Siihen hän nukahtaa peppu pystyssä, kymmenen yli yksitoista. Ehdin näkemään ”Ylen hyvä” –keräyksen lopun ja Mikko Leppilammen Lumienkeli -laulun. Hänen charminsa taisi purra vihdoin minuunkin, kun näin miten juontaja tärisi ihastuksesta. Keräys tuotti noin 1,7 miljoonaa euroa. Kansaa on liikuttanut nähdä katulasten selviämistaistelu. Kirjailija Reko Lundán on kuollut. Sekin liikutti. En tiennyt hänen olevan niin sairas. Hävettää, etten saanut yhtä hänen romaaniaan loppuun. Oli niin ankea tarina. Kuten monesti suomalaisissa taideteoksissa.
Jaa sivu: