— Satu Haapanen

1. adventti 3.12.06

Kiirettä ja kiirettä. Keitin iltakahvit, ja juomme ne Sagan kanssa tässä hieman puolenyön jälkeen. Viime sunnuntaina Saga sai nimekseen Saga Riitta Anneli. Riitta on Akin äitin mukaan ja Anneli on kiltti tätini. Kiireenkin keskellä osaan nauttia (suurimman osan ajasta) lapsistani, koska tiedän, että nämä vuodet menevät niin nopeasti ohitse ja elämässä voisivat asiat olla toisinkin. Katsoin äsken jälleen hyvän dokumentin Venäjästä. Tällä kertaa näkökulma oli nuoren naisen, joka menetti äitinsä moskovalaisen kerrostalon räjähdyksessä syyskuussa 1999. On muuten kumma, että syyskuussa tapahtuu monesti kamalia asioita: Estonian uppoaminen, kaksoistornit, ja oliko se koululaisten ampuminenkin silloin syyskuussa 2004. Joka tapauksessa siitä moskovalaisen kerrostalon räjähdyksestähän, jossa kuoli sata ihmistä, syytettiin tsetseenejä ja Venäjä aloitti toisen sotansa Putinin johdolla Tsetseniassa. Dokumentissa näytettin löpussa surullisia kuvia Tsetseniasta, vaikka siinä oli ylipäätänsä onnistuttu tuomaan hyvin ja luontevasti esille näkökulmien kirjo ja toisaalta yhden naisen voimaton taistelu näkymätöntä voimaa vastaan. Venäjän turvallisuuspalvelun rooli terroritekojen lavastajana tuli kuitenkin hyvin selkeästi esille. On erikoista, että lännen johtajat - Halonen mukaanlukien - kohtelevat Putinia tasavertaisena johtajana ja jopa nöyristelevät häntä, vaikka kaikki oudot tapahtumat viittaavat Venäjän johdon likaisiin jauhoihin. Sitä paitsi Tsetsenian kansanmurhaa ei voi edes peitellä, mutta mikä valtio julistaisi Putinin pahaksi pojaksi - varsinkaan kylmän talven (energiariippuvuuden) edellä. Joka tapauksessa, kansanedustajienkin pitäisi Hautalan tavoin vaatia Tsetsenian sodan lopettamista ja ihmisoikeuksia Venäjällä .- ja muualla Euroopassa - asuville syrjityille ihmisille, eikä vain kuvitella, että kyllä ne asiat siitä itsestään ratkeavat. Yksi aikuisuuteen kasvamisen merkki on mielestäni se, että lopettaa uskomisen siihen, että joku toinen tekisi asioille jotain puolestasi. Itse on rauta taottava ja otettava asioista selvää ja osata arvottaa ja merkityksellistää ilmiöitä sekä tuoda epäkohtia esille. Nyt pikku Saga nukahti tähän syliini. Lastenlääkäri sanoi, että hyvinkehittynyt kaksikuinen. Saga hymyilee ja juttelee paljon, ja kyllähän minä kaikenlaista hänelle höpötänkin. On mukava tuntea, kuinka pienen vauvan kanssa voi kommunikoida monella tavalla. Hän huudahtaa sängystä ja menen kysymään, mikä hätänä. Pidän häntä tiukasti sylissäni ja juttelemme asioista paljon kuten Ellankin kanssa melkeimpä tuntitolkulla iltaisin nukkumaanmennessä. On mukava jytella lastensa kanssa. Silloin on kaikki hyvin, eikä kenekään tarvitse huutaa tyhjille seinille.
Jaa sivu: