— Satu Haapanen

4.3. Ruotsin kielestä

Laitan blogiin silloin tällöin joitakin yleisluontoisia ysymyksiä, joita ihmiset ovat lähettäneet (en koskaan henkilökohtaisia). Mitä mieltä siis olen ruotsin kielen pakollisuudesta kouluissa ja pakollisesta virkamiesruotsista. Kannatan ruotsin kielen opiskelun pakollisuutta kouluissa ja ruotsin kielen taidon vaatimusta virkahenkilötehtäviin (se virkamiesruotsi). Musta ruotsin kielen osaaminen on tärkeää kaksikielisessä tai oikeastaan viisikielisessä maassa, jos otetaan perinteiset muut suomalaiset vähemmistökielet saame, romanikieli ja viittomakieli mukaan. Minkä tahansa kielen osaaminen on tärkeää ja antaa kielen osaajalle aina avaimen toisiin kulttuureihin ja uusiin töihin. Minusta pääsemme paremmin selville juuristamme ja taustoistamme, kun muistetaan, että suomen kirjakielen on pitkälti rakentanut ruotsinkielinen suomalaismielinen vähemmistö. Paljon suomalaisten historiaa ja kulttuuria on kirjoitettu ruotsiksi. Lisäksi pohjoismaisen yhteistyön kannalta on hauskempaa ja parempi, että yhteinen kieli on ruotsi kuin kaikille vieras englanti. Uskon, että hädän hetkellä tukea tulisi ensimmäiseksi Ruotsista. Mielipiteeseeni saattaa vaikuttaa myös se, että olen elänyt elämäni kolme ensimmäistä vuotta Ruotsissa, minulla on muutama mukava ruotsinkielinen tuttu ja muutenkin tykkään naapurimaastamme, jonka televisio-ohjelmia olen seurannut lapsesta asti. Varsinkin lastenohjelmat olivat Ruotsin teeveessä paljon kivemmät siihen aikaan, kun Suomen telkkari esitti pääasiassa tsekkiläisiä animaatioita ja Kyllitädin siveltimenjälkeä ja Lasse Pöystin iltasatuja. Ainakin sieltä tuli kunnon piirrettyjä ja kivoja sketsejä. Ruotsin kieli oli tavallista, kun Kemissä asuttiin ja piipahdettiin Haaparannassa Domus- kaupassa (naapurit kävivät aina Icassa) ja Kalle's grillillä tuontuostakin. Ostettiin snörejä, smöriä, dressinkiä, filmjölkiä, falukorvia ja Kalle's kaviaria ja julmustia, taivaallisen hyvää joulujuomaa (alkoholitonta tietenkin). Haaparanta oli muuten portti Eurooppaan vielä kahdeksankymmenluvulla, silloin, kun raiteet ylettyivät sinne asti. Silloin kävi Kemissäkin paljon sveitsiläispoikia ja muita hauskoja reilaajia, nyt ei käy kuin älyrikkaat pakettimatkalaiset jäämurtaja Sammolla ja hiihtolomalaiset Lumilinnassa, eikä kohta enää niitäkään, kun jää ja lumi loppuu. Olen siis kuullut aina ruotsin kieltä, siitä on ollut paljon hupia ja hyötyä elämässä, eikä vähiten matkustellessa. Tiedän kyllä monia, kenelle ruotsin opiskelu on tuskien taival ja jopa koulun lopettamisen syy. Eihän niinkään tietenkään saisi olla. Enkä nyt hanttiin panisi, jos venäjän kieli laitettaisiin valinnaiseksi ruotsille. Sitä tuskin niin moni ottais, että ruotsin asema siitä Suomessa vaarantuisi.
Jaa sivu: