— Satu Haapanen

Jos on aikaa 10.5.

Tapahtuu aika harvoin niin, että illalla voi valita tekemisten väliltä. Ekaks tulee lasten nukuttaminen - Saga kyllä nukahtaa helposti - ja sitten vielä pakollisimmat kotityöt. Sitten telkkaria jos jaksaa ja nukkumaan. Nettiin jaksaa mennä yhä harvemmin, vaalien jälkeen iski jonkinlainen nettiväsy, sähköpostista tuli luettua pelkät ystävien viestit ja onnittelut / harmittelut vaalituloksesta ja pakolliset viestit. No nyt tuntuu se väsy menneen ohi, kun tuntuu taas mukavalta kirjoittaa blogiinkin. Päivät menevät mukavasti lasten kanssa koulussa ja kotona. Työhön on kiva lähteä joka aamu, lasten oppiminen kiinnostaa. Erityisesti kiehtovaa on, miten opettaa suomeksi pieniä lapsia, joille suomi on joko äidinkieli, toinen äidinkieli ja jopa vieras kieli. Haluaisinkin taas pitkästä aikaa perehtyä tosimielin kaksikielisten lasten opetukseen ja jos löydän siihen jossain välissä aikaa, otan yhteyttä yhteen tuttuun opettajaan Strasbourgissa, joka on asiaan perehtynyt. Häneltä saisi varmasti uusinta kirjallisuutta asiaan. Muutenkin on mielenkiintoista kehitellä ajatusta siitä, mikä on olennaista pienten lasten monikulttuurisuuskasvatuksessa. Joudutaan menemään ihan asioiden perimmäiseen olemukseen saakka. Pieniä lapsia opettaessa voi poissulkea tiettyjä asioita: olennaista ei esimerkiksi ole se, kuinka lapsi suhtautuu tietyn maalaisiin ihmisiin, vaan olennaista on se, oppiiko hän leikkimään sopuisasti, yhteistyössä ja toiset huomioiden, ja saako hän itsensä ja tarpeensa ilmaistuksi toisille. Oppiiko hän neuvottelun alkeet. Olennaista ei ole se, mitä lapsi ajattelee toisista, vaan miten hän oppii kunnioittamaan toisen reviiriä ja toisen omaa. Monikulttuurisuuskasvatus niin kuin mikään kasvatus ei ole arvovapaata, vaan joudumme aina pohtimaan, millaisen ihmisen haluan tästä lapsesta kasvavan, mitä haluan hänen arvostavan ja miten toimivan. Tätä dialogia joutuu käymään itsensä ja puolison kanssa päivittäin omia lapsia kasvattaessa, mutta vielä ihmeellisempää se on vieraita lapsia kasvattaessa ja opettaessa. Mielenkiintoiseksi - ja joskus vaikeaksi - kasvatustyö tulee silloin, kun siitä pääsee keskustelemaan vanhempien ja toisten kollegoiden kanssa. Tutkimuksellisesti olisi mielenkiintoista tarkastella kasvatuksen ja monikulttuurisuuskasvatuksen suhdetta varhaiskasvatuksessa. Viime aikoina on tapahtunut todella paljon näillä nurkilla. Ranskan presidentinvaalit voitettiin erittäin selkeällä rationaalis-nationalistisella diskurssilla. Ihmiset ilmeisesti pitivät Sarkozyn selkeästä tavasta listata ongelmat ja tehokkaasti numeroida ratkaisut niihin. Sarkozyn kannattajilla on kova luottamus häneen, ja lyhyt muisti. Onhan hän ollut vallankahvoissa jo lukuisia vuosia. Jatkanen tästä teemasta myöhemmin, sillä nyt vaatii Ella päästä nukkumaan. Öitä!
Jaa sivu: