— Satu Haapanen

Hanhikiven luonto ja ihminen, ydinvoimaa arvokkaammat

Vierailu Pyhäjoen Hanhikivelle herättää aina ristiriitaisia tunteita. Kaunis ja kevyt maankohoamismetsä lumoaa hiljaisuudellaan jokaisena vuodenaikana. Usein hanhet ja joutsenet lentävät juuri tämän paikan ylitse. Siksi onkin vaikea uskoa, että muutaman vuoden kuluttua täällä tuotettaisiin maailman vaarallisinta energiaa: ydinvoimaa.

Ydinvoimalan vastustamisesta pitävät huolen Pro Hanhikivi –yhdistys ja Pyhäjoen aktiiviset asukkaat. Läheskään kaikki kun eivät suinkaan ole ydinvoimamyönteisiä. Paikallisten isojen ja pienten asukkaiden voimilla on kasitien laitaan kohonnut huikea hiljainen väenjoukko: Hanhikiven hiljainen kansa.

Ydinvoimaan turvautuminen nykyisessä maailmantilanteessa on sekä kallista että vanhanaikaista. Ydinvoimaloihin sijoitettavat miljardit eurot tulisikin suunnata uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen ja käyttöönottoon.

Pyhäjoen ydinvoimalahanke on ollut raskas prosessi monelle paikkakunnan asukkaalle. Tulevaisuuden suunnitelmia on vaikea tehdä, kun ydinvoimalan näkymätön varjo heijastuu niin mökkitonteille kuin kotitalon pihalle. Mitä ydinvoimala merkitsee perinteiselle maanviljelysalueelle? Jättävätkö asukkaat kotikuntansa, jos sinne nousee ydinvoimala? Ydinvoimalan sosiaaliset vaikutukset ovat merkittävät. Tähän mennessä asukkaat ovat jääneet yksin voimalahankkeen herättämän huolen kanssa.

Hanhikivi sijaitsee luontoarvoiltaan rikkaalla maankohoamisalueella. Uusia lajeja on löytynyt vielä tehtyjen ympäristöselvitysten jälkeenkin.

Erityisenä uhkana on, että yhtiö aloittaa luonnon kannalta tuhoisat valmistelevat rakennustyöt ennen kuin edellytykset rakentamislupaan ovat täyttyneet. Tällaisia merkkejä on jo havaittavissa.

Fennovoima ei ole kyennyt hankkimaan Hanhikiveltä kaikkia tarvitsemiaan maa-alueita. Monet yksityiset maanomistajat ovat haluttomia luopumaan maistaan ydinvoimalan hyväksi. Pakkolunastukseen ei pidä mennä. Ydinvoimala ei ole siihen riittävä peruste.

Suuri ongelma Fennovoimalla on myös ydinjätteiden loppusijoituspaikan löytäminen. Rakentamislupaa ei pidä antaa ennen kuin yhtiö löytää ratkaisun loppusijoitukselle. Tähän etsintään ei valtion pidä osallistua. Paikallisen väen rasitteena olisivat joka tapauksessa kymmenien vuosien ajan radioaktiiviset jätteet välivarastossa jossain lähistöllä.

Ydinvoimalahanke ei ole paikallinen hanke, vaan sen vaikutukset ulottuvat yli rajojen. Suomen esimerkkiä seurataan myös maissa, joissa ydinrakentamisen turvallisuus ei välttämättä ole Suomen luokkaa. Siksi hanke pitää alistaa kansanäänestykselle. Ehkä jo ennen sitä se kaatuu omaan taloudelliseen mahdottomuuteensa. Siihen asti hiljainen kansa Parhalahden pellolla vartoo ja vastustaa, eikä paikallisten vastustajien äänekkäämmätkään voimat hiivu.

Jaa sivu: