— Satu Haapanen

Vanhuspalvelut arvokkaan vanhuuden tukena

Hallitus antoi tänään esityksen vanhuspalvelulaiksi. Vanhuus koskettaa meistä jokaista. Itse vanhenemme ja läheisemme vanhenevat. onkin hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään, mikä minulle on vanhana tärkeää, millaisen vanhuuden vanhempani haluavat. Mitä tarkoittaa hyvä ja arvokas vanhuus?

Vanhuspalvelulain tarkoituksena on turvata arvokas vanhuus. Lakiesityksessä arvokas vanhuus määritellään terveydeksi, toimintakyvyksi ja itsenäiseksi suoriutumiseksi. Nämä asiat, jotka ovat nuorelle ihmiselle itsestäänselvyys, ovat pitkälti niitä asioita, joihin vanhuspalveluilla voidaan vaikuttaa.

Kyky liikkua on nuorelle itsestäänselvyys, monella vanhuksella tilanne on toinen. Liikuntakykyyn vaikuttaa oma liikunnan harrastaminen ja koko elämänaikaiset elämäntavat, mahdollisuus kuntoutukseen ja moni muu seikka. Vanhuspalveluiden kannalta asialla on suuri merkitys: Mikäli vanhus pystyy itse nousemaan sängystä ja liikkumaan, on hänen helpompi toimia itsenäisesti ja hänen tarvitsemansa hoito on kevyempää. Vanhusten kunnosta huolehtiminen, jo paljon ennen mahdollista laitoshoitovaihetta, on toimintakyvyn kannalta ensisijaista.

Lailla ei voi säätää vanhusten voivan hyvin. Lailla voidaan kuitenkin luoda ne puitteet, joiden avulla turvataan yhteiskunnan tuki silloin, kun sitä tarvitaan. Palvelut olisi siis toteutettava niin, että iäkäs henkilö voi kokea elämänsä turvalliseksi, merkitykselliseksi ja arvokkaaksi. Esimerkiksi hallituksen esityksessä mainittu vanhan pariskunnan oikeus olla loppuun asti yhdessä on esimerkki tästä. Iso osa apua tarvitsevista vanhuksista asuu kotona ja heitä hoitaa usein oma puoliso. Omaishoitajista ja heidän jaksamisestaan pitää myös huolehtia ja siitä että heillä on yhdenvertaiset oikeudet koko maassa.

Vihreiden ohjenuorana on ollut tutkittuun tietoon perustuva päätöksenteko. Vanhuspalvelulain kohdalla on tärkeää, että valitut toimet ovat juuri niitä, jotka parhaalla mahdollisella tavalla annettujen resurssien puitteissa parantavat vanhusten asemaa. Tätä kirjoittaessa Työ- ja hyvinvointilaitoksen selvitys asiasta on vielä kesken ja sen perusteella pitää tehdä tarvittavat muutokset lakiin.

Suomessa on ikävä kyllä viljalti kuntia sääteleviä säädöksiä, joita ei pystytä, voida tai haluta noudattaa. Vanhuspalvelulaista on tästäkin syystä tehty mahdollisimman sitova – tämä siksikin, että vanhukset ovat se asiakasryhmä, joka ei välttämättä saa ääntään kuuluviin kun palvelu pettää. Vanhus ei ole se kunnallisen palvelun asiakas, joka pystyisi välttämättä puolustamaan oikeuksiaan kovin voimakkaasti.

Julkinen keskustelu vanhuspalvelulain osalta keskittyi miltei pelkästään hoitajamitoitukseen. Vanhusten ympärivuorokautinen laitoshoito on kuitenkin vain osa vanhuspalvelulain kattamaa Tärkeintä on, että yhteiskunta pystyy vastaamaan siitä, ettei missään tapahdu niin, ettei työntekijöitä ole riittävästi. Kuitenkin esimerkiksi muistisairaiden vanhusten hoitaminen vanhoissa tiloissa saattaa vaatia paljon enemmän työntekijöitä kuin helpompihoitoisten vanhusten hoito. Olennaista on oikea määrä hoitajia erilaisiin olosuhteisiin.

Vanhuspalveluiden työntekijät ovat naisvaltainen matalapalkka-ala. Heidän työnsä ratkaisee kuitenkin pitkälti sen, toteutuuko vanhuspalvelulain tarkoitus. Jos työntekijät eivät viihdy vanhuspalveluissa, eivät vanhuksetkaan viihdy. Arvokas vanhuus ei voi toteutua ilman, että työntekijöiden hyvinvointiin ja työehtoihin kiinnitetään parempaa huomiota.

Suomi harmaantuu, ja me olemme tulevaisuudessa paljon vanhempien ihmisten yhteiskunta. Ikääntyminen asettaa haasteita kansantaloudelle, mutta inhimillisesti ajatellen näin ei pidä ajatella: Vanheneminen ei ole sairaus tai vamma. Moni vanhus osallistuu omalla tavallaan yhteiskunnan rattaiden pyörittämiseen lastenlapsia hoitamalla, vapaaehtoistyön kautta ja erilaisia palveluja käyttämällä. Jokainen meistä vanhenee ja miltei jokaiselle koittaa – yhtä aikaa valitettavasti ja toivottavasti - se päivä, jolloin emme enää omin avuin selviä arkipäivän askareista. Sellaista on elämä.

Jaa sivu: