— Satu Hassi

Tunnelma Balilla tiivistyy

Tunnelma Balilla alkaa tiivistyä, ministerit alkavat saapua. Sekä ympäristöjärjestöjen että EU:n komission arviot tilanteesta ovat kohtalaisen optimistisia, mutta toisaalta mikään ei vielä ole varmaa. Mitäänhän ei ole sovittu ennen kuin kokonaisuus on sovittu. Vasta ”korkean tason osuudessa” eli ministerien ollessa paikalla tehdään varsinaiset päätökset, eli siis keskiviikosta alkaen.

YK-neuvotteluprosessi on sellainen, että yksikin maa, joka asettuu päättäväisesti vastahankaan, voi torpedoida päätöksen, tai ainakin jarruttaa sitä pahasti. Saudi-Arabia on tehokkaasti käyttänyt tätä jarrutusmahdollisuutta koko ilmastoneuvottelujen historian ajan. Viime vuosina pahin jarru on ollut USA. Tämän kokouksen jarru saattaa olla Intia.

Teollisuusmaiden ja kehitysmaiden vastuujako on selvästi tämän kokouksen isoin asia. Tilannehan on se, että ilmastonmuutosta ei saada kuriin ilman että suurimmat kehitysmaat suostuvat päästörajoituksiin. Mutta tähänastinen ilmastonmuutos on pääasiassa rikkaitten maiden aiheuttama ja meidän päästömme henkeä kohti ovat paljon suuremmat kuin kehitysmaissa.

Euroopan parlamentin delegaatio tapasi aamulla YK:n ympäristöohjelman UNEP:in johtajan Achim Steinerin. Aivan kuten John Kerry eilen, myös Steiner kiitti EU:n roolia ja sanoi, että ilman EU:n johtajuutta ilmastonsuojelun tilanne näyttäisi paljon synkemmiltä. EU:n ”tarjous” vähentää päästöjään 20 % vaikka yksinkin ja 30 % osana kansainvälistä sopimusta on aivan ratkaisevasti vienyt neuvotteluja eteenpäin.

Steiner sanoi, että ilmastonsuojelussa pitää noudattaa samaa saastuttaja maksaa -periaatetta, joka on hyväksytty ympäristönsuojelussa yleensäkin. Teollisuusmaiden pitää hyväksyä tämä.

Steiner muistutti, että Kiinassa tapahtuu monia myönteisiä asioita. Rikkaissa maissa muistetaan mainita, että Kiina käynnistää kaksi hiilivoimalaa viikossa. Harvemmin mainitaan, että aika moni niistä korvaa vanhoja ja paljon saastuttavampia laitoksia. Viidesosa maailmassa tapahtuvista investoinneista uusiutuvaan energiaan tapahtuu Kiinassa. Jos teollisuusmaat olisivat 10 vuotta sitten alkaneet avustaa Kiinan ilmastonsuojeluinvestointeja kompensoimalla kustannuseroa modernin ja 70-luvun tekniikan välillä, ilmastonsuojelun tilanne olisi nyt paljon parempi.

Teknologian siirron eli kehitysmaiden ilmastoystävällisten investointien edistämisen ei tarvitse merkitä patenttien ilmaisjakoa. Mutta kun valtiot antavat verorahaa yksityisille firmoille niiden tutkimukseen ja tuotekehittelyyn, miksi tuen ehdoksi ei aseteta sitä, että patentteja sovelletaan kehitysmaissa pehmeämmin kuin teollisuusmaiden markkinoilla? Kun verorahoja käytetään esimerkiksi ydinturvallisuuteen, miksi sitten ei ilmastoystävälliseen teknologiaan.

Intia on investoinut uusiutuvaan energiaan jo ennen kuin koko sana tunnettiin Euroopassa. Nyt Intia on maailman johtavia tuulivoimamaita.

Steiner kommentoi myös kuumaa biopolttoainekeskustelua ja varoitti liian voimakkaista vastakkainasetteluista. Palmuöyljyä voi tuottaa tuhoisalla tavalla mutta myös kestävästi. Se, että Indonesiassa hallinto ja valvonta ei toimi, oikeuslaitos on korruptoitunut ja laittomat hakkuut yleisiä, ei saa rangaista niitä maita, jotka tuottavat biopolttoaineita kestävällä tavalla. Biopolttoaineet kuitenkin tarjoavat monelle kehitysmaalle merkittävän uuden tulonlähteen. Tarvitaan kriteerit, on täysin mahdollista luoda biopolttoaineille tieteellisesti pätevät kestävyyskriteerit. Valvonnan ei pitäisi olla mahdotonta, kun Google Earthista suunnilleen näkee mitä eri puolilla maailmaa tapahtuu. Kehitysmaille on myös tärkeää saada tulonlähde metsien ylläpitämisestä. Sen pitäisi olla mahdollista, jos pidämme metsiä globaalina ”yhteisenä hyvänä”.

Mepit tapasivat myös Indonesian parlamentin ympäristövaliokunnan puheenjohtajan ja muita kansanedustajia. Indonesia haluaisi metsäasiat voimakkaammin seuraavaan ilmastosopimukseen. He ehdottavat, että maille, joilla on trooppista metsää, määritettäisiin metsien häviämistahdin ”perusura” ja jos metsiä hävitetään vähemmän, maille maksettaisiin korvausta. Kysyin, onko heidän lähtökohtansa tosiaan se, että trooppisten metsien hävittäminen jatkuu eli pitävätkö he mahdottomana sitä, että metsien tuhoaminen lopetettaisiin. Vaikutti siltä, että he eivät ihan kunnolla ymmärtäneet kysymystä. Kansanedustajat myönsivät, että 70 % Indonesian metsähakkuista on laittomia.

Meppien ja kansalaisjärjestöjen tapaamisessa kansalaisjärjestöjen edustajat olivat sangen toiveikkaita. Mutta he korostivat, että kaikki on vielä auki.

Kehitysmaat ovat suostumassa aloittamaan neuvottelut omista päästörajoituksistaan, mikä on aivan ennennäkemätöntä.

Kansalaisjärjestöjen analyysi tilanteesta oli, että ”make or break” –asia on kehitysmaiden vaatima teknologian siirtorahasto. Minusta on Kiinalta ja kehitysmaiden G77-ryhmältä suuri myönnytys ja kompromissihalun osoitus, että he eivät enää vaadi patenttisopimusten muuttamista vaan ”vain” rahastoa. Sinänsä voi olla hyviä perusteluja sille, että WTO:ssa neuvoteltua TRIPS-sopimusta ja patenttilainsäädäntöä muutettaisiin. Mutta tiedän, että siihen myöntyminen on USA:lle ja EU:lle melko mahdotonta. Rahaston hyväksyminen pitäisi olla paljon helpompaa. Mutta EU suhtautuu tähän kehitysmaiden ehdotukseen nihkeästi. Minusta se ei ole viisasta.

Eräs USA:laisen kansalaisjärjestön edustaja, nimeltään Pat, arvioi, että seuraavan presidentin ilmastolinja tulee olemaan paljon parempi kuin Bushin, riippumatta siitä kumpaa puoluetta presidentti edustaa. Esimerkkinä hän mainitsi senaatin ympäristövaliokunnassa äskettäin hyväksytyn Lieberman-Warren päästöskauppalain. Sen toinen allekirjoittaja, senaattori Warren, äänesti vielä pari vuotta sitten samantyppistä McCane-Lieberman –ehdotusta vastaan. Myös USA:n neuvottelijat ovat vakuuttaneet maansa ympäristlöjärjestöille, että linja on muuttunut. Balilla on paikalla myös paljon pormestareita USA:sta, kaupungeista, jotka ovat päättäneet omalta osaltaan toteuttaa USA:n Kioto-tavoitteen (vähentää päästöjä 7 % vuoteen 1990 verrattuna).

Ympäristöjärjestöjen edustajat ovat kuitenkin huolissaan Bushin aloittamasta suurimpien päästäjämaiden neuvotteluprosessista ja epäilivät sen varsinaiseksi tavoitteeksi YK-neuvottelujen haittaamista.

Iltapäivällä Globe-EU järjesti keskustelun teknologian siirrosta. Johdin siellä puhetta. Tilaisuus oli ”EU-paviljongin” teltassa ja siellä oli tosi kuuma, kaikilla hiki virtasi, eikä äänentoisto ollut paras mahdollinen. Mutta keskustelu oli mielenkiintoinen.

Richard Bradley, IEA:sta sanoi, että valitettavasti EU:n ja muiden maiden päästövähennystoimet eivät vielä näy siinä, miten hiilidioksidia vuosittain tulee ilmakehään. Hän korosti energiatehokkuuden merkitystä. Jos Kiina vaatisi jääkaapeilta ja ilmastoinnilta samaa energiatehokkuutta kuin EU, vuoteen 2015 maa säästäisi vuosittaisesta sähkönkulutuksestaan saman verran kuin kuuluisa Kolmen solan pato tuottaa ja vuoteen 2030 kaksi kertaa Kolmen solan padon verran. Kiina on kuitenkin jo parantanut valaistuksen energiatehokkuutta, vuonna 2003 peräti 30 % maailman energiansäästölampuista myytiin Kiinassa. Myös Brasiliassa pienoisloistelamppujen myynti yli kolminkertaistui vuosina 2000-2001. Tällaiset toimet edistävät myös sitä, että hehkulamppujen myynti voitaisiin kieltää koko maailmassa.

Surya Sethi, Intian hallituksen energianeuvonantaja, teki hyvin voimakkaasti pesäeroa Kiinaan, totesi muun muassa, että viime vuosina Intia on kasvattanut kansantalouttaan paljon pienemmällä energiankulutuksen lisäyksellä kuin Kiina. Hänen perusviestinsä oli, että Intia ei ole syyllinen ilmastonmuutokseen ja on kohtuutonta vaatia Intialta toimia.  Puolet ihmiskuntaa aiheuttaa päästöjä yli 3 tonnia henkeä kohti vuodessa (Suomi ja EU noin 10 tonnia). Näiden maiden päästöt ovat noin 90 % globaaleista päästöistä, ihmiskunnan toisen puoliskon vain 10 %. Jos globaaleja päästöjä alennetaan 60 % vuoteen 2050 siten että sinä vuonna päästöt henkeä kohden ovat yhtäsuuret, OECD-maiden pitää vähentää keskimäärin 88 %, mutta pienimmät päästäjät saavat korottaa päästönsä 2-kertaisiksi verrattuna vuoteen 2005. Sethi sanoi, että vain yksi energianlähde on rajaton ja se on aurinko.

Professori Zhuang Guiyang Kiinan tiedeakatemiasta kertoi, että Kiinan tavoite on vähähiilinen talous. Vuonna 2006 hyväksyttiin kunnianhimoinen tavoite energiatehokkuuden parantamisesta.

EU:n komission ja Euroopan parlamentin lehdistötilaisuudessa muuan brittitoimittaja kysyi, ovatko mepit kompensoineet Balin matkansa aiheuttamat päästöt. Parlamentin ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Miroslav Ouzky kysyi: ”Mitä se on?”

Jaa sivu: