— Satu Hassi

Saastuttajat saivat triplapotin

Euroopan parlamentin ympäristövaliokunta löi viime keskiviikkona korville ilmastonsuojelutavoitteita. Valiokunta siunasi EUn komission laatiman listan hiilivuodolle alttiista toimialoista. Vihreät sekä joukko liberaali-, demari- ja vasemmistomeppejä, sekä yksi EPP-ryhmänkin jäsen olivat esittäneet vastalauseen, joka kaatui äänin 19-39.

Tällä päätöksellä valiokunta siunasi sen, että leijonanosa teollisuuden päästöoikeuksista jaetaan jatkossakin ilmaiseksi. Edun saaneet alat vastaavat 77 % päästökaupan alaisista päästöistä. Listalla on kirjava joukko, mukana on muun muassa viinin, turkistuotteiden, harjojen ja luutien sekä alusvaatteiden valmistus.

Taustalla on viime vuonna päästökauppadirektiiviä uudistettaessa käyty kiista siitä, pitäisikö eniten hiilidioksidia tupruttavien teollisuudenalojen saada päästöoikeutensa ilmaiseksi jatkossakin, myös vuoden 2013 jälkeen. Ei yllätä, että teollisuus tätä vaati, ja lobbaus kävi tosi kuumana. Eikä perustelukaan yllätä. Se oli vanha tuttu väite, että muuten tuotanto siirtyy ulkomaille lepsumman ympäristöpolitiikan maihin, eli päästöt vain viedään ulkomaille. Tästä nimi hiilivuoto.

Päättäjistä kukaan ei halua altistaa eurooppalaista teollisuutta epäreilulle kilpailulle ja ympäristödumppaukselle. Mutta parlamentin enemmistö oli samaa mieltä kuin vihreät, ettei pidä liioitellakaan. Jos päästöoikeuksia jaetaan ilmaiseksi, rajataan se vain niihin aloihin, jotka sitä oikeasti tarvitsevat.

Viime vuoden väännöissä monet hallitukset, Suomikin, keskittyivät ajamaan ilmaisia tuprutusoikeuksia omille mahtialoilleen. Lopputulos oli, että hiilivuodon kriteerit määriteltiin tosi väljästi.

Tänä syksynä komissio sitten julkaisi listan näistä aloista. Ne kattavat yhteensä 77 prosenttia päästökaupan alaisista teollisuuden päästöistä.

Listaa laatiessaan komissio ikävä kyllä sivuutti ympäristönsuojelijoiden viime vuonna saaman osavoiton, eli sen, että hiilivuotouhkaa arvioitaessa pitää ottaa huomioon myös EUn ulkopuolisten maiden ilmastositoumukset ja teollisuuden energiatehokkuus. Tätä komissio ei tehnyt, eli ympäristönsuojelijoille annettu lupaus petettiin.

Parlamentilla olisi ollut oikeus vastalauseella tyrmätä komission lista. Vihreät ja joukko muita esitti tätä, mutta hävisimme ja komission esitys astuu voimaan.

No haittaako se oikeasti mitään? Haittaa, ainakin kolmesta syystä.

Ensinnäkin yhteiskunta joutuu vähentämään päästöjä kalliimmalla kuin olisi tarpeen. Ympäristötaloustieteilijät ovat lukemattomilla analyyseillä osoittaneet, että kansantalouden kannalta päästöt vähenevät halvimmalla, kun päästöihin kohdistuu sama hinta, tuleepa tuprutus sitten voimalaitoksen tai terästehtaan piipusta tai auton pakoputkesta. Saastuttaja maksaa -periaate ei nyt toteudu. Päin vastoin, saastuttaja voi tienata windfall-voittoja rahastamalla päästöoikeuksien hinnan kuitenkin asiakkailtaan tai myymällä ilmaiseksi saamiaan päästöoikeuksia eteenpäin.

Toiseksi ilmaiset tuprutusoikeudet eivät estä - eivät ole tähänkään mennessä estäneet - eurooppalaisia firmoja pystyttämästä tehtaita halvemman työvoiman maihin. Sen lisäksi että Euroopassa voi tienata windfall-voittoja, sama firma voi tuottaa samaa tuotetta muualla ja tuoda sitä Eurooppaan ilman hiilidioksiditullia.

Pahimmassa tapauksessa firma, joka pystyttää esimerkiksi Kiinaan tehtaan, voi tienata siitä vielä niin sanottuja CDM-päästöhyvityksiä, jos tehdas on vähemmän saastuttava kuin Kiinan vanhat tehtaat. Tupruttajafirma voi siis tienata todellisen triplapotin.

Ikävä kyllä ympäristövaliokunnan jäsenten enemmistö taipui teollisuuden lobbarien tahtoon. Kaikkein surullisinta tässä on viesti, jonka EU näin antaa maailmalle - kun Kööpenhaminan ilmastokokouksen alkuun on enää kuukausi. Viesti on se, että tosi paikan tullen tuoruttajafirmojen itsekkäät edut ovat meille tärkeämpiä kuin ilmastonmuutoksen saaminen aisoihin.

Jaa sivu: