— Satu Hassi

Hopenhagenista Nopenhagen

Ei hyvältä näytä. Kööpenhaminassa hikisen hieronnan tuloksena syntynyt päätös on silkka julkilausuma, joka ei luo selkeää pohjaa seuraavalle sitovalle ilmastosopimukselle. Toisin sanoen Kööpenhaminaan kokoontuneet pääministerit ja presidentit pelkäävät loppujen lopuksi ilmastonsuojelua enemmän kuin itse ilmastonmuutosta, kauniista puheista huolimatta. ”Hopenhagen”, jota hehkuttavia julisteita kaupunki on täynnä, lässähti ja siitä tuli ”Nopenhagen”.

EU-maiden johtajat pitävät vielä kokousta. Enpä usko, että hekään pystyvät enää keksimään mitään, mikä pelastaisi tämän pannukakun.

Pääministerien ja presidenttien sorvaama julkilausuma sanoo, että maapallon lämpeneminen pitää pysäyttää alle kahden asteen. Hyvä, tätä asiaa ei sanota yhdessäkään aikaisemmassa YK-päätöksessä. Mutta se jää tyhjäksi lupaukseksi, koska paperi ei sisällä tätä lämpenemisrajaa vastaavia päästörajoja. Aikaisemmin päivällä näkemässäni luonnoksessa todetaan, että vuoteen 2050 mennessä globaaleja päästöjä pitää vähentää 50 % ja teollisuusmaiden päästöjä 80 %. Nämä molemmat asiat on tiputettu paperista pois.

Paperissa ei sanota edes kaksi vuotta sitten Balin kokouksen päätökseen kirjattua asiaa, että vuoteen 2020 mennessä teollisuusmaiden pitää vähentää päästöjään 25-40%. Samat päästölupaukset, jotka kukin maa on ilmoittanut ennestään muutenkin, on listattu kahteen luetteloon, toisessa teollisuusmaiden sitoumukset, toisessa kehitysmaiden. Tämän listan kokoamiseen ei olisi tarvittu tätä kokousta.

Aikaisemmassa luonnoksessa teollisuusmaiden päästövähennyslistan alla oli rivi, joka kertoi, paljonko niistä kertyy yhteensä globaalia päästövähennystä. Se rivi on pudotettu paperista pois. Toisin sanoen on piilotettu se tosiasia, että teollisuusmaiden tähän mennessä yhteensä lupaamat päästövähennykset eivät riitä toteuttamaan sitä, mitä pitäisi. Ja kun näihin lasketaan mukaan kehitysmaiden päästörajoitukset, jotka edelleen ovat vain ja ainoastaan vapaaehtoisia, globaalit päästöt eivät tule pysymään niissä rajoissa mitä tarvittaisiin, jotta estettäisiin yli kahden asteen lämpeneminen.

Obama on sanonut lehdistökonferenssissaan, että laillisesti sitova ilmastosopimus on edelleen hänen tavoitteensa. Niin on minunkin. Mutta en kyllä näe Kööpenhaminan päätöksen viitoittavan tietä siihen. Liitepäätöksessä sanotaan, että ”laillinen instrumentti” hyväksytään COP16:ssa, siis ensi vuoden ilmastokokouksessa. Mutta ei ole mitään takeita siitä, että se oikeasti tapahtuu. Balilla vuonna 2007 tehdyssä päätöksessähän sanotaan, että se piti tehdä tässä kokouksessa. Toisin kävi.

Muuan paljastava yksityiskohta. Kuulimme käytävällä Sudanin pääneuvottelija Lumumban hehkuttavan tyytyväisyyttään. Sudan on kehitysmaaryhmä G77:n puheenjohtajamaana koko Kööpenhaminan konferenssin ajan tehnyt parhaansa jarruttaakseen eteenpäinmenoa ja vedonnut siihen, että Kioton sopimuksesta on pidettävä kiinni. Heidän perustelunsa on ollut, että Kioton sopimuksessa teollisuusmaiden päästörajat ovat sitovat, näin pitää olla myös vuoden 2012 jälkeen. Koko ajan olen täällä erilaisissa keskusteluissa sanonut, että mielestäni Sudanin (ja ehkä sen takana lankoja vetelevän Saudi-Arabian ja ehkä myös Kiinan?) kenkä puristaa enemmänkin siitä, että ne eivät halua perinteisten kehitysmaiden päästöille minkäänasteisesti sitovia rajoja. No, ei tullut sitä, mutta ei tullut myöskään sitovia rajoja teollisuusmaiden päästöille. Lumumban reaktio vahvistaa arvioni oikeaksi. Päästörajoja ei ole edes Saudi-Arabialla, Kuwaitilla ja muilla Lähi-Idän öljyntuottajamailla, jotka ovat olevinaan kehitysmaita, niin naurettavaa kuin tämä onkin. Ne eivät ole vaivautuneet ilmoittamaan mailleen edes vapaaehtoisia rajoja.

Olen jo kauan ihmetellyt, miten kauan ne kehitysmaat, jotka kärsivät ilmastonmuutoksesta ja oikeasti haluavat sen aisoihin, hyväksyvät Saudi-Arabian ja kumppanien kuulumisen G77-ryhmään, ja siihen, että nämä myös koko ajan onnistuvat vetämään naruja taustalla.

Jos tästä jättirumbasta jotain jäi käteen, niin lähinnä se, että valtioiden johtajat joutuivat kohtaamaan kasvokkain toistensa argumentit. Ehkä vielä joskus tulee aika, jolloin tästä on hyötyä. Toivotaan, että siinä vaiheessa ei ole liian myöhäistä.

Satu Hassi bloggaa Kööpenhaminan ilmastokokouksesta. Lisää blogeja os http://www.vihreat.fi/cop15

Jaa sivu: