— Satu Hassi

Tsemppiä norppa ja hyvä EU!

Suomella on ikioma nisäkäs, saimaannorppa. Sitä ei esiinny missään muualla kuin Suomen Saimaalla, jossa norppia on 260. Välittömän uhanalaisuuden rajana pidetään 400 yksilöä.

Vielä siihen aikaan, kun olin lapsi, hylkeitä pidettiin vahinkoeläiminä, koska ne popsivat samaa kalaa, jota kalastajatkin saalistavat. Alakoulun opettaja kertoi, että valtio maksaa hylkeen ampumisesta tapporahaa.

Eipä ihme, että saimaannorpasta tuli yksi maailman uhanalaisimmista hylkeistä. Se ehti sukupuuton partaalle ennen kuin se rauhoitettiin. Suojelun ansiosta kanta lähti taas kasvuun ja elettiin jo toivossa, että pahin on ohi. Mutta viime vuosina saimaannorppien määrä on uudestaan kääntynyt laskuun.

Kun norppia ei enää saa ampua, niiden kaksi suurinta uhkaa ovat leudontuneet talvet ja verkkokalastus. Näistä jälkimmäiseen pystymme vaikuttamaan välittömästi. Talviin vaikuttaminen on vaikeampaa.

On häpeäksi Suomelle, että verkkokalastusta ei ole jo kielletty niillä alueilla ja niinä aikoina vuodesta, jotka ovat kuuttien selviytymiselle ratkaisevimpia. Niistä kuuteista, jotka ovat selvinneet hengissä ensi viikoistaan, peräti puolet kuolee ensimmäisenä kesänään, ihmisten virittämiin kalaverkkoihin.

Asiasta vastaava ministeri Sirkka-Liisa Anttila tapaa inttää, että tehokkainta suojelua ovat vapaaehtoiset sopimukset. Tämä on pötyä. Sen kertoo kutistuva norppakanta. ”Suojelualueella” on ansoja, koska kaikki eivät ole liittyneet verkkokieltoon.

Anttilan täytyy tajuta, että verkkokalastuskielto on lopulta ainoa mahdollisuus. Ilmeisesti hän vain ei uskalla ottaa päätöstä omalle vastuulleen. Kun odottaa, että EU uhkaa rapsuilla, voi sitten kiertää maakuntia kertomassa, että eihän me, mutta nuo kurjat Brysselin byrokraatit eivät taaskaan ymmärrä suomalaisia.

Oli siis jo aikakin, että EU-komissio lähetti Helsinkiin virallisen huomautuksen siitä, että Suomi ei suojele saimaannorppaa riittävän pätevästi. Tämä huomautus on ensimmäinen askel siinä koreografiassa, joka johtaa EU-tuomioistuimeen, jos jäsenmaa jatkaa EU-direktiivin, tässä tapauksessa luontodirektiivin, rikkomista.

Toivottavasti Anttilalle riittää tämä EUn rapsumenettelyn ensimmäinen vaihe ja hän kieltää norppa-alueilla verkkokalastuksen eikä odota EU-tuomioistuimen langettavaa tuomiota – kuten Suomi teki vesilintujen kevätmetsästyksessä.

Sitäkin minun on kyllä vaikea ymmärtää, mitä niiden ihmisten päässä liikkuu, jotka pitävät kalaverkkojensa uittamista Saimaassa koko kesän ajan niin tärkeänä, että ovat sen takia valmiit uhraamaan maapallolta yhden kokonaisen lajin. Kalastaa kun voi myös uistimella ja katiskalla.

Jos vaikkapa Ruotsin Vännern-järvessä eläisi oma kotoperäinen hyljelaji ja sitä kohdeltaisiin samalla tavalla, voisimme pitää ruotsalaisia melkoisina moukkina.

Saattaisimme me pitää vähän takapajuisena myös jotakin muuta ulkomaata, jossa uhanalaisten eläinten suojelutoimista päättää maatalousministeri.

Mutta meillä Suomessa nyt vain on maan tapa, että pukit vartioivat kaalimaata. Esimerkiksi niin, että ydinvoimayhtiön osakasfirman hallituksen jäsen valmistelee ministeriössä ydinvoimaluvat ja toisen osakasfirman hallituksen varapuhis runnoo ne eduskunnassa läpi ennätysvauhtia.

Jaa sivu: