— Satu Hassi

Eri planeetoilla

COP18 eli tämän vuoden ilmastokonferenssi on vastakohtien kavalkadi. Kokouskaupunki Dohaa on kuvattu energian tuhlauksen maailmannäyttelyksi. Isäntämaa Qatarin kansantulo henkeä kohden on maailman suurin, mutta asukkaista yli viisi kuudesosaa on ulkomaalaisia vierastyöläisiä. Qatarin ja muiden Persianlahden öljyvaltioiden päästöt henkeä kohden kuuluvat maailman suurimpiin, mutta ilmastoneuvotteluissa ne istuvat kehitysmaiden G77-neuvotteluryhmässä.

Suurin ristiriita on kuitenkin sen välillä, mitä ilmaston tutkijat - ja jopa maailman energiajärjestö IEA ja Maailmanpankki - sanovat välttämättömäksi, ja minkä parissa neuvottelijat pakertavat.

Tutkijoiden mukaan aikaa ei ole hukattavaksi, ja reippaista päästövähennyksistä pitäisi päättää heti eikä kohta. Maailmanpankki varoittaa, että nykymenolla edessä on 4 asteen lämpeneminen, joka tarkoittaisi maapallon muuttumista ihan toisenlaiseksi kuin se planeetta, jolla maanviljelys ja teollinen sivilisaatio ovat viime 10 000 vuoden aikana kehittyneet. Energiajärjestö IEA sanoo, että kaksi kolmasosaa tunnetuista fossiilivaroista pitäisi jättää maan poveen.

YK:n ympäristöjärjestö UNEP sanoo, että globaalit päästöt vuonna 2020 eivät saisi ylittää 44 gigatonnia (miljardia tonnia). Nykymeno on viemässä 58 gigatonniin, ja "gigatonnikuilu" sen välillä missä 2020 pitäisi olla ja mikä näyttää todennäköiseltä, on viime vuodesta vain kasvanut. Vaikka maailman maiden lupaamat päästörajat toteutettaisiin, oltaisiin 49-57 gigatonnissa.

Kaiken järjen mukaan pitäisi neuvotella siitä, miten päästörajoja tiukennetaan. Mutta se on tämän Dohan olohuoneen elefantti, josta konferenssin virallisissa pöydissä ei keskustella juuri lainkaan. Tuhannet neuvottelijat hiovat erilaisia yksityiskohtia, joitakin tärkeitä, joitakin vähemmän tärkeitä, joitakin joilla on lähinnä symboliarvoa.

Neuvottelijat ovat kuin perhe, joka siivoaa hiki hatussa vaikka talon toinen pää on tulessa. Aivan kuin neuvottelijat ja valtiojohtajat eläisivät eri planeetalla kuin sillä, joka pitäisi pelastaa ennen kuin ilmastonmuutos yltyy tuhoisaksi. Tai aivan kuin heidän tiedossaan olisi salainen planeetta, jonne ihmiskunta muuttaa sitten kun Maa on muuttunut käyttökelvottomaksi.

Kaupungilla erään rakennuksen seinä kuitenkin julistaa: Nature does not negotiate.

Eri planeetoilta ovat myös useimpien hallitusten käsitykset kansallisesta edusta ja uuden energiateknologian etenemisnopeus.

UNEPin pääjohtaja Achim Steiner kertoi tänään, että vuodesta 2006 vuoteen 2010 uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön osuus on kasvanut 3,4 prosentista 20,3 prosenttiin. Tämä uskomaton muutos kertoo, että vihreä teollinen vallankumous on käynnissä. Kiina ja Intia ovat nousseet uusiutuvan vihreän johtavien valtioiden joukkoon.

Steinerin mukaan lähes 80 prosenttia koko maailman energiasta kyettäisiin tuottamaan uusiutuvilla vuosisadan puoliväliin mennessä, jos politiikkatoimet ovat oikeita.

Lisää lukuja kehityksestä: Maailman tuulivoimakapasiteetti on nelinkertaistunut vuodesta 2005. Vuonna 2011 aurinkosähköpaneeleita asennettiin 10-kertaisesti verrattuna vuoteen 2006. Toukokuun 25. päivänä tänä vuonna Saksassa aurinkosähkö tuotti puolet koko maan sähköntarpeesta. 200 miljoonan perheen lämmin vesi tuotettiin aurinkokeräimillä 2010, nelinkertainen määrä verrattuna vuoteen 2007. Rahassa vuoden 2011 investoinnit uusiutuvaan energiaan olivart 6,5-kertaiset verrattuna vuoteen 2004, ja investoinnit uusiutuviin ylittivät ensi kertaa investoinnit fossiilienergiaan. Viime vuonna uusiutuva energia työllisti maailmassa 5 miljoonaa ihmistä, noin kolminkertaisesti verrattuna vuoteen 2004. Vuonna 2012 uusia vihreän energian työpaikkoja on syntynyt jo 1,5 miljoonaa.

Achim Steiner korosti, että kaikki tämä uskomattoman nopea kehitys on tapahtunut siitä huolimatta, että kannustimet toimivat paljolti aivan väärään suuntaan. Koko maailmassa fossiilienergian tukiaiset ovat edelleen moninkertaiset verrattuna uusiutuvan energian tukiaisiin.

Oil Change International -järjestön mukaan fossiilienergian tukiaiset teollisuusmaissa ovat 5 kertaa suuremmat kuin se tuki, jota teollisuusmaat antavat kehitysmaiden ilmastotoimiin.

Vaikka ilmastoneuvotteluissa ei vielä ole saatu aikaan läheskään tyydyttäviä päätöksiä päästöjen vähentämisestä, on yrityksiin, valtioihin ja kuntiin kuitenkin kantautunut tarpeeksi voimakas signaali käynnistämään nopean muutoksen.

Teknologian kehitys etenee siis sekin eri planeetalla kuin hallitusten väliset neuvottelut. Silti tarvittaisiin myös se sopimus päästöjen vähentämisestä, eikä aikaa todellakaan ole liikaa.

 

Vihreiden Doha-sivun, jolle on koottu kokoukseen liittyviä linkkejä, löydät täältä.

 

Jaa sivu: