— Satu Hassi

Kivihiilen paluu?

Maanantaina tuli julkisuuteen selvitys, joka ennustaa kivihiilen valtaavan uudelleen jalansijaa Suomessa, mm puun ja turpeen kustannuksella. Selvityksen rahoitti Bioenergiayhdistys, jossa on mukana myös entinen Turveteollisuusliitto. En ottaisi sitä ihan jumalansanana, ovathan turvelobbarit uhitelleet maailman sivu, että tilalle tulee kivihiili, jos turpeen käyttöä vähennetään.

Huoli kivihiilen tulemisesta takaisin ei kuitenkaan ole kokonaan tuulesta temmattu, koska hiilidioksidipäästöistä ei tarvitse maksaa melkein mitään. EU:n päästökaupan piti luoda hiilidioksidipäästöille hinta. Alussa se olikin 20 ja 30 euron välillä tonnilta. Syksyn 2008 talousromahdus romautti myös hiilidioksidipäästön hinnan 20 ja 10 euron välille. Viime vuonna hinta laski alle 10 euron ja nyt se on viitisen euroa.

Oliko päästökauppa siis alun perin huono idea, vai onko hyvä idea vain sössitty? Voidaanko asia korjata, jotta EU-maat eivät ajautuisi polttamaan lisää kivihiiltä?

Vastaus riippuu siitä, haluaako vähentää päästöjä. Jos ei halua, päästöjen hinta on tietenkin huono idea. Mutta jos haluamme ilmastonmuutoksen aisoihin, päästöjä on alennettava tavalla tai toisella. Iso joukko ekonomisteja eri maissa on selvittänyt keinoja vähentää päästöjä. Kaikkialla on päädytty samaan, että kansantaloudelle edullisinta on asettaa päästöille hinta, joko verolla tai päästökaupalla.

EU:ssa yritettiin pitkään säätää tarpeeksi tuntuvaa hiilidioksidiveroa. Se tyssäsi aina siihen, että yksikin jäsenmaa voi estää veropäätökset. Siksi reilut kymmenen vuotta sitten päätettiin säätää päästökauppa.

Päästökauppa toimisi parhaiten, jos kaikki päästöt olisivat maksullisia ja päästöjen kokonaiskatto tarpeeksi tiukka. Monenlaisista syistä, joista energiavaltaisten teollisuudenalojen lobbaus ei ollut vähäisin, EU:ssa päädyttiin jakamaan päästöoikeudet viime vuoteen asti melkein kokonaan ilmaiseksi. Päästökiintiöt kunkin maan tehtaille ja voimalaitoksille jakoi maan hallitus.

Useimmissa maissa, ei vähiten Suomessa, hallitukset jakoivat päästöoikeuksia liian avokätisesti. Runsaudenpulaa pahensi syksyllä 2008 alkanut lama. Tämän vuoden alusta siirryttiin uudistettuun päästökauppaan, jossa sähköyhtiöt joutuvat ostamaan päästöoikeutensa. Muu teollisuus saa edelleenkin valtaosan päästöoikeuksistaan ilmaiseksi.

Edellisiltä vuosilta on jäänyt säästöön roppakaupalla päästöoikeuksia, markkinoilla on runsaudenpula. Vitosen tonnihinta ei oikeasti ohjaa valitsemaan ilmaston kannalta kestäviä vaihtoehtoja.

EU-komissio ehdottaa lääkkeeksi päästökaupan "takapainottamista", ns backloadingia, 900 miljoonan päästötonnin ottamista pois markkinoilta.

Kuten arvata saattaa, lobbaus on ankaraa. EU-parlamentin teollisuusvaliokunta äänesti komission ehdotusta vastaan, ympäristövaliokunta sen puolesta, äänin 38-26. Ympäristövaliokunnan ehdotus menee täysistuntoon, luultavasti huhtikuussa.

Lobbaus on erilaista kuin yleensä, koska teollisuus on jakautunut. Business Europe ja sen suomalainen haarakonttori, Elinkeinoelämän keskusliitto vastustavat kynsin hampain, oman perinnelinjansa mukaisesti.

Mutta vastapuolella ei ole pelkkiä ympäristöjärjestöjä ja uusiutuvan energian teollisuutta, vaan myös merkittävä joukko perinteisiä suuryrityksiä, kuten Shell ja joukko isoja sähköyhtiöitä, myös Fortum.

Shellin ja kumppanien argumentaatio kulkee suunnilleen seuraavasti. Ensinnäkin, jos päästökauppa menettää merkityksensä, seurauksena on jäsenmaiden kansallisten ilmastotoimien tilkkutäkki. Yritysten kannalta yhtenäinen meininki EU-alueella on parempi.

Toiseksi bisneksen toimintaympäristö on ennustettavampi, jos päästökauppa oikeasti ohjaa. Jos päästöoikeuden hinta pysyy pohjamudissa, se ei oikeasti ohjaa investoijia valitsemaan ilmastoystävällisiä vaihtoehtoja. Vanhan hiilivoimalan korvaaminen uudella hiilivoimalalla näyttäisi juuri nyt houkuttelevalta. Mutta ellei ihmiskunta päätä tehdä itsemurhaa, jossain vaiheessa päästörajat tulevat kuitenkin tiukkenemaan. Jos nyt pannaan isot rahat fossiilituprutukseen, ennen pitkää huomataan että tuli tehtyä virheinvestointeja.

Jotkut sanovat, että päästökaupan tiukentamista kannattavat energian tuottajat, mutta suurkuluttajat vastustavat. Jaon voi nähdä myös niin, että päästökaupan korjaamista kannattavat firmat, jotka haluavat investoida Eurooppaan. Ne eivät halua sudenkuoppaa, joka houkuttelee investoimaan kestämättömiin vaihtoehtoihin - kuten kivihiileen.

EU:n lainsäädäntöön kirjattu tavoite vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 20 % vuoteen 2020 mennessä on käytännöllisesti katsoen saavutettu. Vuoden 2011 päästöt olivat 17,5 % alle vertailuvuoden 1990. Ei ole perusteltua pysäyttää päästöjen vähentämistä vuosikymmenen loppuvuosiksi.

Ilmaston tutkijat käyvät yhä huolestuneemmiksi. Monet heistä sanovat, että mahdollisuudet estää maapalloa lämpenemästä yli kahdella asteella ovat kohta menneet. Vakavia varoituksia ovat esittäneet muun muassa Maailmanpankki, Kansainvälinen energiajärjestö ja YK:n ympäristöjärjestö.

Päästökauppa on aloitettu tai sitä ollaan aloittamassa EU:n lisäksi Uudessa Seelannissa, Australiassa, USA:n koillisissa osavaltioissa, Kaliforniassa, Kiinan taloudellisesti merkittävimmissä provinsseissa, Tokion ympäristössä ja Etelä-Koreassa. Olisi synti ja häpeä, jos EU nyt päästäisi oman päästökauppaansa menettämään merkityksensä.

Jos päästökauppaa ei korjata, Suomessakin joudutaan miettimään, annammeko kivihiilen palata, vai hillitsemmekö tuprutusta tuntuvalla hiilidioksidiverolla.

Jaa sivu: