— Satu Hassi

Hiilivuoto, palkkavuoto, WTO-vuoto - vai kohta huipputeknologiavuoto?

"Suomen ja Euroopan teollisuus karkaa ulkomaille, koska EU:n ilmastotoimet nostavat energian hintaa, toisin kuin muualla maailmassa" - tällaisia väitteitä kuulee ja näkee tuhkatiheään.

Mutta onko siinä perää, että EUn ilmastopolitiikka aiheuttaa niin sanottua hiilivuotoa, eli ajaa tehtaita ja samalla päästöjä muihin maanosiin? Climate Strategies-tutkimuslaitoksen tällä viikolla julkaiseman tutkimusraportin mukaan ei ole.

Tehtaiden pyörät - tai moottorit - eivät pyöri ilman energiaa. Mutta kuinka ratkaiseva kustannus energia oikeasti on? Yllä mainitun raportin mukaan Saksan teollisuudesta 92 prosentissa energiakustannukset ovat alle 1,6 prosenttia liikevaihdosta. Vain 8 prosentissa yrityksistä energiakustannukset ovat liikevaihdosta 6 prosenttia tai enemmän. Nämä yritykset muodostavat kansantaloudesta 1,5 prosenttia.

Kun teollista tuotantoa siirretään, pääsyy ovat pienemmät palkat siellä jossain kauempana. Kun kenkä- tai vaate- tai kännykkätehdas siirtyy Kiinaan tai Vietnamiin, syy ei ole sähkön hinta vaan alemmat palkat. Tällaista työpaikkavuotoa voisi kutsua palkkavuodoksi - tai "WTO-vuodoksi", kansainväliset vapaakauppasopimuksethan sen ovat tehneet mahdolliseksi.

Muita keskeisiä syitä tuotannon siirtämiselle ovat raaka-aineiden saatavuus ja hinta sekä uusien markkinoiden synty. Kun talous kasvaa Aasiassa, siellä kasvaa myös kaikenlaisten tuotteiden kysyntä.

Sen sijaan esimerkiksi painopaperin kulutus laskee kaikissa teollisuusmaissa. Sitä, että Euroopan öljynjalostamoissa tai paperiteollisuudessa on ylikapasiteettia, ei pysty auttamaan laskemalla energian hintaa.

Toki on aloja, joilla energia on iso kustannuserä. Tällaisia ovat esimerkiksi paperi-, teräs-, sementti- ja kemian teollisuus. Suomen teollisuudesta energiavaltaiset alat ovat isompi osa kuin Euroopassa keskimäärin.

Mutta ajaako ilmastopolitiikka näidenkään alojen tehtaita Euroopan ulkopuolelle? Sitä on vaikea uskoa, kahdesta syystä.

Ensinnäkin vaikka päästökauppa teoriassa tekee hiilidioksidipäästöt maksullisiksi, käytännössä teollisuus on saanut tähän mennessä melkein kaikki päästöoikeudet ilmaiseksi, ja energiavaltaiset alat tulevat saamaan vielä ainakin vuoteen 2020 asti. Ne luokitellaan hiilivuodolle alttiiksi aloiksi, jotka ovat oikeutettuja ilmaisiin päästöoikeuksiin. Vain energiaa törsäävä tehdas, jonka päästöt tuotetonnia kohden ovat alakohtaista vertailuarvoa suuremmat, voi joutua ostamaan markkinoilta päästöoikeuksia tuon ylityksen osalta.

Toiseksi suurin piirtein joka maassa energiavaltaisille yrityksille energiakustannuksia kompensoidaan. Suomessa tällaisia hyvityksiä ovat teollisuuden alennettu sähkövero ja lisäksi energiavaltaisimpien yritysten energiaveroleikkuri. Tällä kompensoidaan muun muassa se, että päästökauppa on nostanut sähkön hintaa.

Sille, että ilmastopolitiikka veisi tehtaita perikatoon ja ajaisi niitä muihin maihin, on siis vaikea löytää asiallisia perusteluja.

Mutta entä itse energian hinta, eikö se piinaa suunnilleen kaikkia?

Koska energian hinnasta puhutaan niin paljon, EU-komissio julkaisi siitä tammikuussa tiedonannon. Sen laajempi taustaselvitys löytyy täältä.

Komission mukaan (em. tiedonannon s. 4) vuosien 2008 ja 2012 välillä kotitalouksien sähkön hinta nousi EU-maissa keskimäärin 4 prosenttia ja teollisuuden 3,5 prosenttia. Kotitaloussähkön hinta vaihtelee paljon, Romanian 10 sentistä Tanskan 30 senttiin kilowattitunnilta. Maakohtaiset erot selittävät siis paljon enemmän kuin EUn politiikka.

Mutta vaikka sähkön myyntihinta nousi, sen tukkuhinta laski (s. 7), peräti 35 ja 45 prosentin välillä. Tämä johtui komission mukaan kilpailun lisääntymisestä sekä myös siitä, että kasvava määrä sähköä tuotettiin tuuli- ja aurinkovoimaloissa, joiden polttoainekustannus on nolla. Sähkön kulkuttajahinnan nousu johtui siis muista syistä kuin siitä, että itse energia olisi kallistunut tuntuvasti.

Espanjassa ja Saksassa 15-16 prosenttia kotitalouksien sähkön hinnasta johtuu veroista sekä ilmastopoliitiikkaan liittyvistä maksuista, kuten uusiutuvan energian takuuhinnasta eli syöttötariffista. Tavallisen perheen näkökulmasta ilmastonsuojelu on sekä laskenut että nostanut sähkön hintaa: tukkuhinta on laskenut, mutta syöttötariffin kustannukset nousseet.

Saksassa hallitus on päättänyt sälyttää syöttötariffista koituvan laskun kokonaan pienkuluttajille. Teollisuus sen sijaan pääsee hyötymään sähkön tukkuhinnan laskusta. Minusta tämä ei ole ihan reilu jako, mutta se on Saksan päättäjien käsissä.

Kotitalouksien energialaskua kuitenkin helpottaa eteneminen energian säästössä. Vuodesta 2000 vuoteen 2011 asuntojen lämmitysenergian kulutus neliömetriä kohden laski yli 20 prosenttia (s. 10). Suomessakin maalämpö on nopeasti noussut uusien omakotitalojen suosituimmaksi lämmitysmuodoksi.

Komission mukaan (s. 5) teollisuuden sähköstä maksama hinta nousi 2008-2012 välillä noin 10 sentistä 13 senttiin kilowattitunnilta, Suomessa suunnilleen 6 sentistä 7 senttiin.

Teollisuus maksaa (s.11) Euroopassa kaasusta ja sähköstä 2-4-kertaisen hinnan verrattuna Yhdysvaltoihin. Aika vähän silti näkyy uutisia tuotannon siirtymisestä Euroopasta Yhdysvaltoihin. "Hiilivuodon" näkökulmasta varteenotettavampi on Kiina, ja siihen verrattuna kaasun hinnanero on vain 12 prosenttia ja sähkön 20 prosenttia. Japanissa sekä kaasu että sähkö ovat kalliimpia kuin Euroopassa. Mutta useimmissa EU-maissa sähkön saanti on luotettavampaa kuin USA:ssa, Venäjällä tai Kiinassa. Sähkökatkot maksavat nekin.

Alussa mainitun tutkimuksen mukaan EU-maat maksavat tuontienergiasta yhteensä 350 miljardia euroa vuodessa, ja tuontilasku on 10 vuodessa kaksinkertaistunut. Tämä raha menee ulkomaille. Sen sijaan kotimaassa uusiutuvalle energialle annetut tuet jäävät kotimaahan. Mutta uusiutuvaa energiaa saa yhä halvemmalla, laitteet halpenevat koko ajan. Aurinkopaneelien hinta putosi neljäsosaan vuosien 2000 ja 2013 välillä. Ja jos katsotaan pitempää aikaa, muutos on vielä dramaattisempi.

On myös pötyä, että EU olisi ainoa alue maailmassa, jossa yrityksiä ja yksityisiä ihmisiä kannustetaan investoimaan uusiutuvaan energiaan. Esimerkiksi Kiinassa, USA:ssa ja Japanissa niihin investoidaan kunnianhimoisesti, ja vastaavien maiden lista kasvaa. Tästä linkistä näkyy YK:n ympäristöohjelman UNEP:n yhteenveto uusiutuvan energian investoinneista maailmassa vuonna 2012. Kuvassa 12 sivulla 21 näkyy, että Kiina on heti EU:n jälkeen toiseksi suurin uusiutuvaan energiaan investoija, ja seuraavana on USA.

Koko maailma, myös me, hyötyy siitä, että uusiutuvan energian tuet ovat nopeuttaneet tuulivoimaloiden ja aurinkopaneelien läpimurtoa ja alentaneet niiden hintaa.

EU-maiden, myös Suomen, kilpailukyvyn kannalta innovaatiot ovat keskeinen asia. Myös Maailman talousfoorumin arvioidessa maiden taloudellista kilpailukykyä innovaatioilmapiiri on painaa huomattavasti enemmän kuin energian hinta.

EU-komissio on useissa eri yhteyksissä arvioinut, mistä Eurooppaan voidaan saada uusia työpaikkoja. Kaikissa näkemissäni arvioissa vihreät tekniikat, energiatehokkuus, uusiutuva energia ja muu ympäristötekniikka ovat suurimpia potentiaalisia uusien työpaikkojen lähteitä. Sen jälkeen tulevat terveydenhoito ja tietotekniikka.

Joukko suuryritysten johtajia muistutti EU-komissiota tästä juuri äsken. Heidän mukaansa EU:hun voidaan luoda 570 000 uutta työpaikkaa kunnianhimoisella uusiutuvan energian investointeihin kannustavalla politiikalla, ja samalla voidaan fossiilienergian tuontilaskua alentaa 260 miljardilla eurolla.

Suomessakin niin sanottu cleantech eli ympäristötekniikka nousi jo toissa vuonna liikevaihdoltaan suuremmaksi kuin paperiteollisuus. Isoin potti tästä on energiaa säästävä tekniikka ja osaaminen.

Jos EU ei pysy uuden energiatekniikan innovaatioiden kärjessä, innokkaita tilalle astujia kyllä löytyy. Jos niin käy, joudumme puhumaan huipputekniikkavuodosta.

Jaa sivu: