— Satu Hassi

Outo hoppu ydinjätteen loppusijoitukseen

Satu Hassi

Sipilän hallitus suunnittelee, että Suomi olisi peräti maailman ensimmäinen maa, jossa erittäin korkea-aktiivisen ydinjätteen loppusijoitus alkaa. Suomessa on kiire rakentaa lisää ydinvoimaa, vaikka maailman energiainvestointien valtavirta on kääntymässä uusiutuvaan energiaan, ja myös ydinjätteen loppusijoitusta kiirehditään.

Käytettyä ydinpolttoainetta koskeva suunnitelma on pysynyt olennaisilta osiltaan samana yli 30 vuotta. Tutkimusten paljastamat riskit eivät ole vaikuttaneet siihen. Herää kysymys, onko tutkimukset tehty vain silmänlumeeksi.

Muualla ei edes mietitä ydinjätteen loppusijoitusta pohjaveteen. Myös jääkaudet muodostavat Suomen leveysasteilla paljon suuremman riskin kuin 20 tai 30 vuotta sitten arvioitiin.

Käytetty ydinpolttoaine on erittäin radioaktiivista, ja samalla erittäin vaarallista. Reaktorista poistettaessa polttoaine on miljoonia kertoja radioaktiivisempaa kuin reaktoriin laitettaessa. Vielä tuhat vuotta myöhemmin se on tuhansia kertoja tuoretta ydinpolttoainetta aktiivisempaa. Vielä 100 000 vuoden kuluttua ydinjäte on yli miljoona kertaa radioaktiivisempaa kuin keskimääräinen suomalainen kallio.

Yhdysvaltain tiedeakatemian mukaan ydinjäte pitäisi pystyä säilömään turvallisesti ainakin 300 000 vuotta, mieluiten miljoona vuotta. Nämä ovat käsittämättömän pitkiä aikoja. Vertailun vuoksi, viime jääkausi loppui ja maanviljelys keksittiin noin 10 000 vuotta sitten. Homo Sapiens -lajin arvioidaan olevan noin 200 000 vuotta vanha.

Geologian professori Matti Saarnisto on STUKn pyynnöstä arvioinut sijoitusta Olkiluodon kallioperään ja todennut, ettei sitä voi suositella geologisin perustein.

Saarniston mukaan Olkiluodon Onkalo-tyyppinen ratkaisu sisältää riskejä, jotka johtuvat tulevan jääkauden maanjäristyksistä ja ikiroudasta. Suomen alueella jääkaudet toistuvat noin 100 000 vuoden välein. Olkiluodon alue tuolloin vähintään ikirouta-aluetta. Se on luultavasti mannerjään alla 30 000 vuotta ja meren alla useita tuhansia vuosia lisää.

Professori Saarniston mukaan Posivan suunnitelmissa ei ole huomioitu jääkauden aiheuttamia voimakkaita maanjäristyksiä. Jääkaudella maaperä painuu ensin 800 m ja nousee jääkauden päätyttyä jopa yli 10 m sadassa vuodessa. Tämä aiheuttaa voimakkaita maanjäristyksiä jollaisten tapahtumisesta myös Olkiluodon alueella on viitteitä edellisten jääkausien yhteydessä.

Suuri ydinjätehauta heikentää kallioperän kestävyyttä. Posiva esittänyt kapselien hakoamisen todennäköisyydeksi hajoavat maanjäristyksen aiheuttamassa rakoilussa 0,0041 %. Saarniston mukaan tälle ei ole mitään perusteita.

Posiva arvioi ikiroudan yltävän 182 m syvyyteen, ydinjäteluolaa kaavaillaan 420 m syvyyteen. Kuitenkin samantyyppisten geologisten olojen mallinnus Kanadassa on tuottanut tulokseksi sen, että ikirouta yltää 750 metrin syvyyteen.

Geologian tutkimuskeskuksen tutkimus osoittaa että ikirouta puristaa allaan suolavesipulssia jopa 800 m syvyyteen. Tämä aiheuttaa voimakasta puristusta, joka uhkaa vakavasti jätehautaa ja kapseleiden kestävyyttä. Kapselien rikkoutuminen voi johtaa siihen, että radioaktiivista ainetta  karkaa elävien olentojen ulottuville.

Myös ruotsalainen professori Karl-Inge Åhäll on arvioinut, että pohjaveden liikkeet voisivat nostaa 500 metrin syvyydessä ilmenneen säteilyvuodon pinnalle.

Ajatus ydinjätteen hautaamisesta puolen kilometrin syvyyteen on kehitetty Ruotsissa yli 30 vuotta sitten. Muistan itsekin jo 1980-luvun alussa lukeneeni tämän suunnitelman pääpiirteet.

Muualla maailmassa tutkimustulokset ovat vaikuttaneet ydinjätteen loppusijoitussuunnitelmiin. Esimerkiksi Ruotsissa ja Yhdysvalloissa on suunniteltu loppusijoitusta hajautetusti 3-5 km syviin kairanreikiin, jotta riskiä ei kasattaisi yhdelle alueelle.

Suomessa sensijaan yli 30 vuotta sitten laadittu suunnitelma etenee kuin juna, vaikka Olkiluodon kallioperä on osoittautunut rikkonaisemmaksi kuin 20 vuotta sitten uskottiin. Vuonna 1995 loppusijoituksen ehtona pidettiin 5 km x 5 km kokoista yhtenäistä kallioaluetta. Olkiluodossa yhtenäiset kalliovyöhykkeet ovat kuitenkin vain noin sadan metrin kokoisia. Hallitukseen ei näytä vaikuttavan myöskään uusi tieto jääkausiin, ikiroutaan ja maanjäristyksiin liittyvistä riskeistä.

Olemme tehneet suuren virheen siinä, kun ylipäänsä olemme ryhtyneet tuottamaan korkea-aktiivista ydinjätettä. Jo tuotettua jätettä ei voida taikoa olemattomiin, mutta viisasta olisi pidättäytyä rakentamasta uusia ydinvoimaloita tuottamaan lisää tätä kaikkien ongelmajätteiden äitiä. Ainakin Fennovoiman osalta peli tulisi viheltää poikki.

Viisasta olisi myös ottaa aikalisä eli käyttää lisää aikaa tutkimukseen jotta löytäisimme ratkaisun, jossa jääkausien ja ikiroudan aiheuttamien riskien estämistä ei jätetä toiveajattelun varaan.