— Satu Hassi

Miksi puolitoista astetta eikä kaksi?

Satu Hassi

Pariisin ilmastokokouksessa yksi pääpuheenaiheista on se, pitäisikö maapallon hyväksyttävä lämpenemisraja pudottaa kahdesta asteesta puoleentoista. Erityisesti pienet saarivaltiot ja muut eniten ilmastonmuutoksesta kärsivät maat ajavat sitä äänekkäästi.

Tämä on siinä mielessä yllättävää, että vasta viisi vuotta sitten hyväksyttiin ylipäänsä mikään tavoiteraja ilmastonmuutokselle, se kuuluisa kaksi astetta. EU asetti sen omaksi tavoitteekseen jo vuonna 1996, silloisen parhaan tieteellisen tiedon pohjalta. Mutta YK-tavoitteeksi se hyväksyttiin vasta Cancunin ilmastokokouksessa 2010.

Ilmastoneuvotteluja jo 16 vuoden ajan seuranneena en voi olla huokaamatta syvään tästä myöhäisherännäisyydestä. Jokainen hukattu vuosi nimittäin tekee vaikeammaksi pitää maapallon lämpeneminen kahden asteen alapuolella, ja vielä vaikeampaa on pitää se  puolentoista asteen alla.

Toisaalta olen hyvilläni. Mitä enemmän luonnontieteellinen ymmärrys maapallosta, ilmastosta ja sen muutoksesta kasvaa, sitä selvemmältä näyttää että kaksi astetta ei ole riittävän tiukka turvaraja.

Pariisin ilmastokokouksen eli COP21:n aikana IPCC:n entinen varapuheenjohtaja, belgialainen professori Jean-Pascal van Ypersele tviittasi tänään blogin, jonka oli kirjoittanut 6 vuotta sitten Kööpenhaminassa.

Itse osallistuin eilen tilaisuuteen, jossa kryosfäärin eli jääpiirin tutkijat kertoivat siitä mitä lämpeneminen merkitsee jäätiköiden sulamiselle ja ikiroudalle. Sen sanoma herätti aikamoisen huolen. Yleisradion toimittaja Pasi Toiviainen bloggasi saman tilaisuuden sanomasta näin.

Tiivistettynä kryosfääritilaisuuden sanoma oli tämä. Maapallon molemmilla navoilla lämpeneminen on nopeampaa kuin muualla. Vuosina 1998-2013, "lämpenemistauoksi" väitettyinä vuosina vyöhyke, joka on 30 leveysastetta päiväntasaajan molemmin puolin, lämpeni vajat 0,2 astetta. Mutta napojen tuntumassa lämpeni yli yhden asteen verran.

Jäällä ja jäätyneillä alueilla on oma dynamiikkansa. Kun muutokset alkavat, niitä ei välttämättä enää voi kääntää takaisin eikä pysäyttää - paitsi mahdollisesti uusi jääkausi. Esimerkiksi Länsi-Antarktiksen jäätikön ja Grönlannin sulaminen muuttuvat peruuttamattomiksi ylitettyään tietyn kynnyksen. Sulamiseen menee kauan, satoja, jopa tuhansia vuosia, mutta meidän sukupolvemme voi laukaista muutoksen, jota ei enää voi pysäyttää.

Tutkijoiden mukaan kynnys, jonka jälkeen Länsi-Antarktiksen jää sulaa ja merenpinta nousee ajan mittaan 3-4 m, on noin puolitoista astetta. Vuoristojäätiköistä 80 % sulaa jos lämpeneminen saavuttaa 2 astetta. Grönlannin jään sulamisen kynnys on kolmen asteen tienoilla. Se nostaa merenpintaa 6-7 metriä.

Jos asuisin pienessä saarivaltiossa, kansakuntani elämän ja kuoleman kysymys olisi maapallon lämpenemisen pitäminen alle puolentoista asteen. Esimerkiksi kaikki Tuvalun asukkaat asuvat alle 2 metrin korkeudella merenpinnasta eikä koko saarilla ole 4 metriä korkeampaa kohtaa.

Eilisessä kryosfääritilaisuudessa huolestuin kuitenkin eniten ikiroutaa koskeneesta esityksestä - aivan kuten näköjään myös Pasi Toiviainen yllämainitussa blogissaan. Susan Natali Woods hole -tutkimuskeskuksesta kertoi, että nykymenolla 30-70% ikirouta-alueen pinnasta sulaa vuosisadan loppuun mennessä.

Alaskassa, Pohjois-Kanadassa ja Siperiassa lukematon määrä taloja ja teitä on vaarassa tärveltyä, kun ikirouta niiden alla pehmenee ja sulaa. Vielä pahempaa on, että ikiroutaan on varastoituneena suuri määrä orgaanista ainetta ja sulamisesta aiheutuu isot hiilidioksidi- ja metaanipäästöt.

Susan Natali kertoi, että ikiroudan arvioitu hiilisisältö on 1 500 GT (gigatonnia = miljardia tonnia). Se on kaksi kertaa se määrä hiiltä, mikä nyt on ilmakehässä hiilidioksidina ja metaanina, ja kolme kertaa maailman metsien hiilisisältö. Se on jopa enemmän kuin tunnetuissa fossiilisissa polttoainevarannoissa.

Perinteisesti ikirouta on ollut yksi maapallon hiilinieluista, mutta ilmastonmuutos muuttaa osan siitä päästölähteeksi. Susan Natalin mukaan ikiroudasta vapautuu hitaan ilmastonmuutoksen skenaariossa 50 Gt hiiltä, nopean lämpenemisen skenaariossa 150 Gt. Tämä pitää ottaa huomioon päästöjen kokonaislaskennassa.

Lisätietoja International Cryosphere Climate Initiative -sivuilta www.iccinet.org

Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä vaikeammaksi tulee pitää ilmaston lämpeneminen aisoissa. Ilmaan päästetty hiilidioksidi nimittäin pysyy siellä kauan. Mutta toisaalta mitä enemmän tieto karttuu, sitä tärkeämmältä näyttää se, että lämpeneminen pidetään 1,5 asteen alapuolella.

Toivoa on. Uusiutuva energia on edennyt ja halventunut nopeammin kuin monikaan osasi aavistaa. Kun Saksa vuonna 1999 hyväksyi syöttötariffilain, aurinkopaneelit maksoivat 10 dollaria yhden watin tehoa kohti. Nyt ne maksavat 30 senttiä wattia kohden. Paneelien hinta on pudonnut 16 vuodessa suunnilleen pudonnut 1/30-osaan, kehitysmaissakin on jo niihin varaa.

Mitä edullisemmaksi ja paremmaksi ilmastoystävällinen tekniikka tulee, sitä enemmän kasvaa myös usko siihen että ilmastonmuutos on mahdollista hillitä.

Huomisen tai ylihuomisen aikana näemme, syntyykö Pariisissa päätös, ja jos, onko se kunnianhimoinen.

Juuri nyt monta tuhatta ihmistä roikkuu le Bourgetin konferenssialueella odottamassa kokouksen puheenjohtajan kompromissiehdotusta, jonka ensin piti tulla iltapäivällä, sitten klo 20, ja uusimman tieton mukaan klo 22 Suomen aikaa.