— Satu Hassi

Ilmastoinnostus uhkaa!

Satu Hassi

Teollisuus on vaarassa. Ilmastoinnostus uhkaa.

Kaiken kukkuraksi Suomen teollisuus on kuollut jo monta kertaa.

 

1960-luvulla asiat olivat vielä mallillaan. Paperitehtaiden vieressä järvet olivat ruskeaa puuroa. Isäni kotipitäjässä Jämsässä sai ihottuman, jos meni Päijänteeseen uimaan. Valkeakosken tehtaat haisivat sopivalla tuulella meille Tampereelle asti. Kaupungeissa uudesta lumesta tuli parissa päivässä likaisen harmaata. Miehet kuolivat keskimäärin naftisti 65-vuotiaina.

Mutta silloin Suomessa ja Euroopassa oli vielä teollisuutta. Ihmiset ymmärsivät, että raha haisee. Luonnonsuojelijat keskittyivät ihailemaan sinivuokkoja ja Kolin maisemaa.

Sitten alkoi ympäristövouhotus.

1970-luvulla paperiteollisuus kuoli, kun piti ruveta puhdistamaan jätevesiä. 1980-luvulla kuolivat muutkin teollisuudenalat, kun piti pestä savupiipuista tulevat rikkipäästöt, muka syövyttivät peltikattoja ja vahingoittivat havumetsiä. Rikkipäästöjen puhdistuspakko teki myös sähköstä järjettömän kallista, valaistuksessa palattiin kynttilöihin.

1980-luvulla loppui jääkaappien, pakastimien ja ilmastointilaitteiden valmistus kun jäähdytyskoneissa käytettävät freonit kiellettiin. Ruokaa alettiin taas säilyttää maakellareissa. Jäätelö on enää haikea muisto, jota nykyajan lapset eivät ole maistaneet.

Talojen ilmastointia ehdittiin aloittaa Yhdysvalloissa, mutta Eurooppaan se ei koskaan levinnyt, koska freonikielto teki jäähdyttämisen mahdottomaksi. Se vei kaupoista myös hiuslakat ja muut suihkepullot. Spraymaaleja ei koskaan keksitty.

1990-luvulla paperiteollisuus kuoli jälleen, kun piti lopettaa kloorivalkaisun käyttö. Sen jälkeen valkoista paperia ei ole nähty, paitsi museossa.

1990-luvun alusta alkaen autot katosivat kaduilta. Katalysaattoripakko teki autoista niin kalliita ja lisäsi bensankulutusta niin törkeästi, ettei kellään ollut enää varaa ostaa menopelejä. Polkupyörät ja hevoset valtasivat kadut ja maantiet.

2000-luvulla paperin ja metallien valmistus sekä kemian teollisuus kuolivat Kioton sopimukseen ja EU:n hiilidioksidipäästökauppaan.

Vuonna 2015 teollisuus kuoli koko Itämeren rannoilta, koska Itämeren laivojen rikkipäästöjä rajoitettiin, hengitysilman laadun suojelemiseksi muka. Merikuljetuksista tuli niin kalliita, ettei mitään enää kannata kuljettaa. Ensi vuonna teollisuus kuolee koko maailmasta, kun laivojen päästöjä aletaan rajoittaa kaikilla merillä.

Vuonna 1990 Suomen teollisuustuotanto oli kaksinkertainen verrattuna vuoteen 1970. Vuonna 2010 teollisuusuotantomme oli jälleen kaksinkertaistunut vuodesta 1990. Vuonna 2018 Suomen telakoiden tilauskirjat olivat täynnä, suomalaiseen osaamiseen perustuvia puhtaampia polttoaineita käyttäviä laivamoottoreita ja laivojen rikkipesureita myytiin ympäri maailmaa.

Ja nyt ilmastoinnostus uhkaa teollisuudelle elintärkeitä verohelpotuksia ja tukia.

Valtiovarainministeriön mukaan valtion budjettiin sisältyy ympäristölle haitallisia tukia 3,5 miljardin edestä. Naurettavaa nipottaa mokomasta pikkurahasta! Katsokaa nyt vaikka 3,1 miljardia, jonka opetusministeriö käyttää korkeakouluopetukseen ja tutkimukseen. Puhumattakaan ympäristöministeriöstä, joka saa veromaksajien rahoja peräti 183 miljoonan jättipotin. Yksistään ympäristön- ja luonnonsuojeluun törsätään yli 100 miljoonaa, ajatelkaa!

Joku raja ja joku suhteellisuudentaju sentään pitää olla!