— Sini Terävä

Vastuu, vapaus, välittäminen – Mitä periaateohjelmaprosessista jäi käteen?

"Vihreät on olemassa turvatakseen tulevaisuuden. Haluamme pelastaa ympäristön: lajien kirjon, luonnon kauneuden, ilman ja vesien puhtauden. Haluamme pelastaa ihmiset: poistaa kurjuuden, saavuttaa todellisen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden, antaa kaikille vapauden elää omana itsenään. Haluamme pelastaa politiikan: antaa ihmisten päättää itse, lopettaa korruption, sallia mielipiteiden kirjon."

Näin alkaa Vihreiden tuore, sunnuntaina hyväksytty periaateohjelma. Ohjelma kantaa kolmea yläteemaa: vastuuta ympäristöstä ja tulevaisuudesta, ihmisten perimmäistä vapautta sekä välittämistä toisista ihmisistä. Ohjelman neljäs luku käsittelee vihreitä toimintatapoja ja sitä, miten edistämme periaatteitamme.

Vihreitä syytetään helposti periaatteiden myymisestä. Milloin kyse on vallantavoittelusta, milloin kompromisseista ja milloin keskittymisestä muihinkin kuin ympäristökysymyksiin. Millaisena periaatteiden myyminen näyttäytyi ohjelmatyöryhmän puheenjohtajalle? Melko kaukaisena, voin sanoa. Pikemminkin näytti siltä, että meillä vihreillä on paljon periaatteita, niin paljon, että alle kymmenen sivun ei ohjelmassa päästy, vaikka se oli tavoitteena. Periaatteille löytyi paljon konkreettisia esimerkkejä ja poliittisia tavoitteita, joita jopa jouduttiin karsimaan. Ei siis näyttänyt siltä, että periaatteet ovat yhtä ja politiikka toista.

Näytti myös siltä, että meillä on nimen omaan yhteisiä periaatteita. Ohjelmaa valmisteltiin reilu vuosi. Koko vuoden ajan käytiin vilkasta keskustelua paitsi ryhmässä, myös ohjelman blogissa. Puoluehallitus ja -valtuuskunta käsittelivät ohjelmaa ja kenttä antoi siitä kommenttinsa. Keskustelussa nousi toki esiin myös kritiikkiä ja kysymyksiä mutta selvästi vähemmän kuin kuvittelin.

Tästä kertoo myös puoluekokouskäsittely. Kokous keskusteli lähinnä muutamasta kirjauksesta: eläimet, eutanasia, kirkko, feminismi. Suuria valintoja ei kyseenalaistanut kukaan. Seinät leveällä ja katto korkealla on toinen vihreisiin usein kohdistettu väite. Tiedä talon suuruudesta mutta sen perustana tuntuvat olevan hyvin laajasti jaetut yhteiset periaatteet.

Ohjelmaprosessi oli avoimempi ja osallistavampi kuin koskaan aiemmin – kuin koskaan aiemmin missään puolueessa, uskaltaisin väittää. Kaikki työryhmän ohjelmaversiot oli vapaasti luettavina ja kommentoitavina. Ryhmän työtä esiteltiin eri tilaisuuksissa. Ideoita kerättiin jäsenistöltä. Prosessi oli kiinnostava ja opettava mutta näytti myös sen, että avoimuus vaatii työtä. Helpommalla voi päästä, kun kirjoittaa kaiken itse mutta paljon paremman lopputuloksen saa, kun kuuntelee muita.

Ohjelma on voimassa kahdeksan vuotta. Millaiselta toivon ohjelman näyttävän, kun on aika alkaa kirjoittaa seuraavaa ohjelmaa? Toivon, että ohjelma on kulunut toimijoiden käsissä. Toivon, että siihen on kiteytynyt jotain sellaista ajattelustamme, joka kantaa yli päivänpolitiikan ja yli vuosien. Toivon, että periaatteemme tuntuvat kahdeksan vuoden päästä yhtä oikeilta kuin tällä hetkellä. Mutta toivon myös, että ohjelmasta saadaan vetää yli kohtia. Että ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on ryhdytty riittäviin toimiin. Että tuloerot ovat kaventuneet. Että avioliitto on kaikkien parien oikeus sukupuolista riippumatta. Että naisten palkkakuoppaan ja miesten syrjäytymiseen on puututtu. Että maailman köyhimpien määrä on vähentynyt merkittävästi. Että politiikalla yhä useammin tavoitellaan ihmisten onnea.

Kirjoittaja on toinen Vihreiden periaateohjelmatyöryhmän puheenjohtajista. Hyväksyttyyn ohjelmaan voi tutustua täällä: http://www.vihreat.fi/periaateohjelma.

Jaa sivu: