— Sinikka Ala-Paavola

Extra ecclesiam nulla salus ??

Seurakuntavaalit lähestyvät ja olen ehdokkaana. Miksi minä, tavallinen tallaaja, jonka usko horjuu ja huojuu järkipahan tuiverruksessa? Lapsenusko, se minulla kait on ja nostaa välillä päätään. Käynkö kirkossa? Hautajaisia on nykyisin useammin kuin häitä, lapset ja kummilapset ovat päässeet ripille, lastenlapset kastettu. Koulun joulujumalanpalvelus, kauneimmat joululaulut, kesäasukkaiden kirkkopyhä mökkikunnassa, kirkkokonsertti silloin tällöin - tuntuuko tutulta? Miksi siis minä? Haluan ajaa suuren enemmistön, sen hiljaisen, asiaa. Luukuttajat osaavat luukuttaa, myös seurakunnassa. Herätyksen kokeneet ovat varmasti löytäneet omat joukkonsa. Mutta entä tavalliset ihmiset, osa jo hieman ikääntyviä, miten on heidän laitansa? Turvattomuuden hiipiessä. Vielä ei seurakuntasisar tule onnittelemaan kuten yli 80-vuotiasta. Kuka voisi lohduttaa, kuka kulkisi vierellä? Seurakunnan tulisi mielestäni jalkautua enemmän tavallisten ihmisten keskuuteen. Mummon kammarit, Tuomas messut, Ristintiet ovat kaikki ansainneet paikkansa ja saavuttaneet suuren suosion, mutta minä kaipaisin jotakin arkisempaa. Ja resursseja toiminnan laajentamiseen. En kaipaa hienoja seiniä. Kaipaan ihmistä ihmisen rinnalle.
Jaa sivu: