— Sinikka Ala-Paavola

Vähemmän roinaa...

Tyttäremme kuunteli vuosia sitten joululaulua ja kun tultiin kohtaan "laps hankeen hukkuu, unhoittuu.." alkoivat kyynelet valua pitkin poskia. "Kävikö niin surullisesti?" Toista miljardia käyttävät suomalaiset tänä vuonna jouluostoksiin. Onkos siinä mitään tolkkua? Ostin minäkin jotakin pienimmille, ja kaksi ja puoli sukkaa on nyt valmiina. Tyttäret ja miniät saavat Globe Hopen kierrätyskassit, Unifemin logoilla varustetut. Mutta me saimme, koko perhe, käsittämättömän hienon joululahjan. Kaukana asuva serkkuni lähetti yllättäen selvityksen esi-isistäni 1600-luvun alkuun asti ja lähisuvusta, josta en ollut mitään tiennyt. Yhteisiä esi-isiä löytyi mitä hämmästyttävimpien henkilöiden kanssa. Olin aina ajatellut Veikko Sinisalon olevan samaa sukua,vaikka kaukaista, ja sieltähän hän löytyikin, samoin muita tunnettuja Tamperelaisia kulttuurihenkilöitä. Pitääpä lukea Moreeni jälleen kerran. Kuvittele, lukijani, miltä tuntuu saada ihan oikea suku kuusikymppisenä. Myös lapsemme ovat innoissaan. Äidinpuoleinen tarina ei päätykään äitiin. Tässä ovat siivoukset ja shoppailut saaneet väistyä. On muuta tekemistä.
Jaa sivu: