— Soininvaara Osmo

Työn tarjonta ja kysyntä nousuun

Hallituksen rakennepoliittinen ohjelma merkitsee suunnanmuutosta Suomessa harjoitettuun talouspolitiikkaan. Pelkästä suhdanteiden sääntelystä on siirrytty rakenteellisten heikkouksien korjaamiseen ja työn tarjonnan lisäämiseen. Lääkkeet kannattaa vaihtaa, kun itse tautikin on vaihtunut. Kiitos tästä valtionvarainministerille!

Euroalueella näkyy jo valoa tunnelin päässä, mutta Suomen tuotantorakenteen ongelmat odottavat ratkaisua. Rakenteellinen työttömyys pahenee. Voimakkaimmin vähenevät tehtävät, joissa ei tarvita erityistä osaamista.

Rakenteellisen työttömyyden perusongelma on, että matalapalkkaisesta työstä jää käteen liian vähän rahaa. Onkin hyväksyttävä, että pienipalkkainen nostaa tulonsiirtoja rinnan palkan kanssa myös tehdessään kokoaikaista työtä.

Vihreät riemuitsevat hallituksen päättämästä 300 euron suojaosuudesta työttömyyskorvauksissa. Se tulee lisäämään työttömien aktiivisuutta työmarkkinoilla. Työttömät tulevat ottamaan keikkatyömarkkinoilla osittain sen roolin, joka on nyt opiskelijoilla. Tämä parantaa työttömien niukkaa toimeentuloa mutta myös heidän mahdollisuuksiaan työllistyä pysyvästi.

Merkittävä syy matalapalkka-alojen ongelmiin on asumisen kalleus kasvavilla kaupunkiseuduilla. Pienipalkkainen työ kannattaa huonosti suhteessa sosiaaliturvaan, jos joutuu maksamaan asunnostaan korkeaa vuokraa. Hallituksen päättämä ansiotulojen 400 euron suojaosuus asumistuessa kohdistuu täsmällisesti ongelman ytimeen. Harmi, että uudistusta on niukkojen aikojen vallitessa typistetty niin, että suojaosuus on tarkoitus rajata kuuteen kuukauteen työttömyyden päättymisestä. Pienipalkkaisen työn ja korkeiden asumiskustannusten muodostama ongelma on pysyvä eikä rajoitu vain aikaan työttömyysjakson jälkeen. Tähän varmaankin palataan vielä.

Toimet työn tarjonnan parantamiseksi eivät auta, ellei ole työn kysyntää. Hiipuvien alojen tilalle pitäisi saada kehitetyksi nopeasti uusia. Cleantech voisi olla vielä paljon nykyistäkin suurempi vientiala, mutta ei sitä vielä ole. On vaikea myydä puhtaan energian sovelluksia maailmalle, ellei voi näyttää, että ne menevät kaupaksi kotimaassa.

Miten on mahdollista, että Suomi, jolla on runsaat uusiutuvat energiavarat, on Keski-Euroopan maita selvästi passiivisempi uusiutuvan energian hyödyntäjänä sähköntuotannossa? Miten Suomi voi olla häntäpäässä puurakentamisessa? Miten on mahdollista, ettei harvaan asutussa Suomessa löydy paikkoja tuulipuistoille, kun niitä löytyy paljon tiheämmin asutuista maista? Miksi valtio on muihin maihin verrattuna niin pidättyväinen tukemaan teknologian kehitystä, joka tähtää uusiutuvan energian käyttöön?

Pankkitoiminnan kiristyneet vakavaraisuussäännöt ovat johtaneet siihen, että aloittavien tai laajentavien yritysten on vaikea saada toimintaansa rahoitusta. Maamme kannalta ylivarovaisiksi tulleet pankit ovat hyvin paha asia. Olisi kiire käynnistää uusia yrityksiä. Rahahanojen sulkeutuminen on tässä merkittävänä esteenä.

Kun pankit eivät rahoita riskiyrityksiä, on valtion se tehtävä. Katseet kohdistuvat silloin Finnveraan ja sen toimintamahdollisuuksiin – ja ministeri Vapaavuoreen. Paljon on tehty, mutta lisääkin voisi tehdä. Tanskassa paikallinen Finnveraa vastaava kasvurahasto osallistuu yritysten rahoitukseen vivuttamalla riskiä itselleen. Se antaa yrityksille vain pienen osan niiden tarvitsemasta rahoituksesta, mutta sen yleensä ilman vakuutta. Vakuudet riittävät silloin paremmin muille rahoittajille yksityisistä kotitalouksista eläkerahastoihin, jolloin rahaston vaikutus moninkertaistuu.

Kannustaisin ministeriä yritysrahoituksen suhteen entistä huikeampiin toimiin.

Lue Osmon ryhmäpuheenvuoro eduskunnan talousarviolähetekeskustelussa.

Jaa sivu: