— Stina Nybäck

Porukassa

Yhteisöllisyys on käsite, jolla saattaa edelleen olla hiukan epämääräiseen vapaamielisyyteen assosioiva kaiku. Kuitenkin kyse on yksinkertaisesti siitä, että kun tehdään työtä yhdessä, talkoilla tai muuten vaan porukassa, niin ne sujuvat nopeammin ja hauskemmin. Myös asumista voitaisiin kehittää yhteisöllisempään suuntaan. Suomessa lienee tavallista, että ihmiset vanhetessaan mielellään muuttavat lähemmäksi palveluja, mahdollisesti myös pois paljon työtä ja ylläpitoa vaativasta omakotiasumisesta kerrostalon turvaan ja helppouteen. Siten meille saattaa syntyä asuinalueita, joilla on paljon eläkeläisiä vailla sen kummempaa yhteistä olemista ja tekemistä kuin muillakaan asuinalueilla. Yhteisessä pihapiirissä Tanskassa ei ole tavatonta että ryhmä eläkeläisiä suunnittelee taloryhmän, pienen asuinalueen alusta loppuun itse. He neuvottelevat rakennuttajien kanssa ja saavat mieleisensä yhteisön, joka visuaalisesti ja toiminnallisesti on juuri heille sopiva. Asuinyhteisön tarkoituksena on asua yhdessä. Kullakin asukkaalla tai pariskunnalla on tietenkin oma asuntonsa mutta tilat on suunniteltu siten, että jokaisen ei tarvitse omistaa pesukonetta ja ripustella lakanoita pieneen asuntoonsa vaan pesula- ruoka- ja saunatilat ovat erikseen. On mahdollista oman vointinsa ja muiden harrastustensa puitteissa valita rupattelua ja yhdessäoloa muiden kanssa tai vetäytyä omaan asuntoonsa niin halutessaan. Meidän ja teidän lapset Täällä pääkaupunkiseudulla on unohdettava ajatus omasta talosta metsätien päässä kaukana lähimmästä naapurista. Yhdyskuntasuunnittelussa on johtoajatuksena oltava tiivis asuminen. Viihtyvyyden takaamiseksi talojen on oltava matalia, mutta saanemme tottua ajatukseen elämisestä yhä lähempänä muita ihmisiä. Silloin kannattaa kyräilyn sijasta ryhtyä rakentamaan hyödyllistä ja hauskaa yhteisöllisyyttä, josta hyötyvät sekä lapset että aikuiset. Lasten leikkikenttää voi kehittää yhdessä, ehkä siihen viereen jopa saisi jalkapallokentän ja luistinradan jota kaikki hoitavat talvella? Minkälaiset yhteiset viheralueet ovat parhaat asukkaiden tarpeet huomioonottaen? Mitä yhteisiä harrastuksia ihmisillä on, voiko joku katsoa useamman perheen lapsia kerran viikossa? Yhteisen tekemisen kuuluu syntyä spontaanisti ja tarpeesta, tuottaa ihmisille tyydytystä ja helpottaa elämää. Säästöjä tiiviydestä Tiivis asuminen myös säästää. Kaukolämpö on sekä tehokas että ympäristöystävällinen vaihtoehto ja kaikki asunnot voi liittää lämpö-ja viemäriverkkoon. Kaikkien ei tarvitse olla riippuvaisia autosta, kun palvelut ovat lähellä ja joukkoliikenne pelaa. Henkilöjunaliikennettä kannattaa kehittää paitsi Kerava-Nikkilä-Porvoo-välille, myös etelään pitämään Itä-Uudenmaa elinvoimaisena ja sitomaan Loviisa pääkaupunkiseutuun. Koulu keskellä yhteisöä Opettajana olen sitä mieltä, että kouluja voisi hyödyntää paljon nykyistä enemmän ihmisten yhteiseen tekemiseen. Voimistelusalit seisovat illat tyhjillään, samoin käsityö-ja veistoluokat. Monissa kouluissa on instrumentteja, joita käytetään aivan liian harvoin. Koulussa voi järjestää kokouksia ja mielenkiintoisia esitelmiä. Saamme tässä metropolin tuntumassa tottua ajatukseen, että meitä on paljon ja itse asiassa on ihan mukava olla porukassa. On korkea aika, että tämä ajatus läpäisee myös kaavatyöskentelyn ja mahdollistaa yhteisöllisemmän tavan asua ja elää.
Jaa sivu: