— Tarja Cronberg

Vaalijärjestelmän sietämätön sekavuus

Tarja Cronberg blogikuva100px Ensimmäinen hallitusohjelmatyöryhmän kokous oli viime viikolla. Puoluehallitus ja eduskuntaryhmä ovat nimenneet neuvottelijat. Johdan ryhmää. Olemme siis valmiita neuvottelemaan, sovimme aikataulut.

Illalla oli A-talk. Hetken tuntuu, että olen edelleen vaalikeskustelussa. Epäoikeudenmukainen vaalijärjestelmä nousee keskusteluun. Siitä onkin todella tarvetta keskustella. Luulisi, että demokratian perusta, vaalitulos, olisi kansalaisille selkeä ja ymmärrettävä. Näin ei kuitenkaan ole. Viimeisten päivien aikana puhelimeni on täyttynyt pahoitteluista ja ihmetyksestä, Helsingin kaduilla ihmiset ovat pysäytelleet minua, olleet pahoillaan siitä, etten päässyt eduskuntaan ja ihmetelleet kuinka on mahdollista, ettei Pohjois-Karjalassa toiseksi suurimmalla äänimäärällä tule valituksi. Kadulla on vaikea selittää suhteellista vaalijärjestelmäämme.

A-talk-ohjelmassa Erkki Tuomioja toteaa, että vaalijärjestelmä on toiminut hyvin jo sata vuotta ja Paavo Väyrynen esittää, että se on alueellisesti kattava. Vaalijärjestelmä ei kuitenkaan ole äänestäjän kannalta oikeudenmukainen silloin, kun Pohjois-Karjalassa ei 7 800 äänellä pääse läpi ja Uudellamaalla 1 550 äänellä pääsee.

Keskustan puoluesihteerin mielestä nykyjärjestelmä on selkeä ja alueellisesti edustava. Se on kuitenkin äänestäjän kannalta kaikkea muuta kuin selkeä ja ymmärrettävä. Alueellisesta edustavuudestakaan ei voida puhua silloin, kun pienet puolueet jäävät automaattisesti sivuun pienissä vaalipiireissä.

Suuri äänimääräni ja putoamiseni eduskunnasta on saanut huomiota osakseen ja aktivoinut taas keskustelun vaalijärjestelmästä. On tärkeää, että oikeudenmukaisempi malli saataisiin nopeasti käyttöön. Puhe äänensä käyttämättä jättämisestä on voimistunut eikä meillä ole varaa siihen.

Vihreät ovat kannattaneet nk. Tarastin mallia. Tässä mallissa harvaan asutussa Suomessa vaalipiirit, kuten Itä-Suomen ja Lapin vaalipiirit, yhdistettäisiin vaalialueeksi. Kustakin vaalipiiristä valittaisiin omat edustajat, mutta paikkoja tasattaisiin vaalialuekohtaisesti niin, että eduskunnan kokoonpano vastaisi äänestystulosta. Näissä vaaleissa kaksi suurinta puoluetta saivat 45,4 prosenttia äänistä, joka oikeuttaisi vain 91 paikkaan. Ne saivat kuitenkin 101 paikkaa. Ehkä puolueiden paikkajaon tulisi kuitenkin paremmin vastata niiden kannatusta.

Kun Susanne Päivärinta kysyy minulta eduskunnasta putoamisesta, totean, että olen iloinen puolueen voitosta. Puolue eteni niin maakunnissa kuin Helsingissäkin. Olen ylpeä omasta äänimäärästäni Pohjois-Karjalassa. Ehkä se, että asetuin ehdolle Pohjois-Karjalasta voi myös johtaa demokratian voittoon.

Jaa sivu: