— Tarja Cronberg

Afganistan kyllä, Darfur ei?

Suomi on suoralta kädeltä torjunut rauhanturvaajien lähettämisen Darfuriin. Syyksi on esitetty rahojen puute. Rauhanturvaajien 1000 miehen kiintiö on jo täynnä. Samanaikaisesti käydään kuitenkin keskustelua lisäjoukkojen lähettämisestä Afganistaniin. Kukaan ei ole tätä vaihtoehtoa tyrmännyt resurssien puutteella, poliittista vääntöä tosin on. Keskustelu Afganistanista tullaan käymään viimeistään syksyllä eduskunnassa.

Miksi näin? Kyse ei suinkaan ole rahasta, tai edes rauhasta, vaan poliittisesta tahdosta - ja sen puutteesta. Ennen päätöksiä olisikin korkea aika keskustella siitä, mihin rauhanturvaoperaatioihin Suomen tulisi osallistua ja miksi.

Inhimillisen kärsimyksen lähtökohdista juuri Darfuriin tulisi lähettää joukkoja. Yli 200 000 ihmistä on kuollut ja kaksi miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa. Kyseessä on kansanmurha ja vastuu on kansainvälisellä yhteisöllä. Afganistanissa kyse on sodasta, alunperin YK:n hyväksymästä itsepuolustuksesta. Vihollinen oli ensin terroristeja suojaava valtio, nyt vaikeasti määriteltä Taleban-sissien ja sotaherrojen joukko. Vastuu on USA.lla ja nyt myös Natolla.

Oikeutusta osallistumiseen etsitään myös onnistumisen mahdollisuudesta. Onko rauhanturvaoperaatiolla elellytykset lopettaa väkivalta ja edesauttaa poliittisen ratkaisun löytymistä? Afganistanissa rauhanturvaajista on tullut sodan osapuoli, Naton joukot sotivat Talebania vastaan ja ovat siten osa väkivaltakoneistoa. Tosin suomalaiset ovat jälleenrakennustehtävissä maan pohjoisosissa. Poliittisen ratkaisun löytyminen vaikuttaa mahdottomalta eikä sotatoimille näy loppua - ainakaan ennen kuin unikon kasvatus saadaan loppumaan. YK.lla ei ole aktiivista roolia.

Darfurissakin poliittisen ratkaisun edellytykset ovat heikot, joskin sissiliikkeet ovat suostuneet tulemaan juuri nyt käytäviin rauhanneuvotteluihin. Neuvotteluyhteyden olemassa olo on sinänsä jo hyvä asia. Toinen tärkeä asia on, että poliittisen ratkaisun edellytykset ovat yhden toimijan - Kiinan - käsissä. Kiina ostaa suuren osan Sudanin öljystä ja tukee hallitusta. Kiina painosti hallituksen hyväksymään YK:n rauhanturvaoperaation. Päätöslauselma tosin myös vesittyi Kiinan toimesta.

Näiden molempien kriteereiden-inhimillisen kärsimyksen ja poliittisen ratkaisun- pohjalta joukkoja tulisi lähettää Darfuriin, ei Afganistaniin. Se tosiasia, että vain Afganistan tuntuu olevan vakavasti otettava vaihtoehto, vahvistaa kuvaa siitä, että myös Suomen valinnoilla on muut perusteet kuin inhimillisen kärsimyksen lopettaminen. USA painostaa Suomea lisäämään panostaan Afganistanissa, ei Darfurissa. Jyri Häkämies on esittänyt, että suomalaisten rauhanturvaajien tulisi etsiä myös muita kuin "kantiini"tehtäviä. Kanttiinilta puuttuu poliittinen glamour, mutta ruoka ja rauha kulkevat usein käsi kädessä.

Jaa sivu: