— Tarja Cronberg

Farssista faktoihin

Olemme kilpailukykyneuvoston jälkeisessä tiedotustilaisuudessa. Puhun sisämarkkinoiden tilanteesta, pk-yritysten lainsäädännöstä ja kuluttajan roolista paikalla oleville tiedottajille.

Tarkoitus on, että Pekkarinen myöhemmin tullessaan täydentää kertomalla laaja-alaisesta innovaatiopolitiikasta sekä tutkimuksen eurooppalaisista painotuksista.

Hänen astuessaan sisään esityslista muuttuu. Olemme yhtäkkiä keskellä energiapoliittista keskustelua, jossa tuuletetaan Vihreiden valtuuskunnan kokouksessa viikonloppuna esillä olleita painotuksia. Pekkarinen kritisoi Vihreitä epätarkkuudesta, sekä siitä, että sanomme kaikelle ei.

Tiedotustilaisuus on herättänyt julkisuudessa ihmetystä siitä, mahdummeko me kaksi ministeriä samaan hallitukseen ja samaa ministeriöön. Selvyyden vuoksi totean, että mahdumme hyvin. Pekkarinen vastaa energia- ja ilmastostrategian valmistelusta. Se on yksiselitteisesti hänen toimialaansa, johon kuuluu myös innovaatiopolitiikka ja aluekehitys. Minä vastaan työmarkkinoista, työpolitiikasta, kuluttajapolitiikasta sekä kilpailu – ja sisämarkkina-asioista. Tässä ei ole mitään epäselvää.

Vihreiden puheenjohtajana velvollisuuteni on kuitenkin ottaa poliittisella tasolla kantaa ilmasto- ja energiakysymyksiin. Korostan siksi jälleen kerran energiapoliittista linjaamme.

Vihreät sanovat kyllä:
- energiatehokkuuden kasvattamiselle
- tuulivoiman merkittävälle lisäämiselle,
- biomassan käytön lisäämiselle sekä Suomessa lähestulkoon täysin hyödyntämättömille energiamuodoille, kuten maalämmölle ja biokaasulle.

Näiden kaikkien yhteisvaikutuksena pääsemme vuoteen 2020 mennessä 38 %:iin uusiutuvan energian osuudessa, mikä on EU:n komission meille asettama tavoite.

Me Vihreät olemme myös valmiita lisäämään vesivoiman käyttöä. Energiateollisuus on esittänyt, että maksimissaan vesivoimaa voidaan lisätä noin tuhat megawattia eli vuositasolla vajaa kolme terawattituntia. Tällöin Vuotos ja Kollajakin on rakennettu, samoin vielä vapaana virtaavat kosket.

Vihreiden mielestä vesivoiman tuotantoa voidaan lisätä suojeltuihin vesistöihin koskematta 300-400 megawatilla eli 0,4-0,6 terawattitunnilla vuodessa muun muassa olemassa olevien voimaloiden tuotantoa tehostamalla. Tämä vastaa mielestäni hallitusohjelmassa kirjattua tuntuvaa lisäystä.

Uusiutuvien energioiden osuutta Vuotos kasvattaisi noin 0,1 prosentilla. Tähän perustuu Vihreiden Vuotos-kritiikki. Näin vähäisen energiamäärän tuottamisen varjolla ei mielestäni pidä tuhota ainutlaatuista ympäristöä.

Kun Vuotosta aiemmin esitettiin tarvittavan ydinvoiman säätövoimaksi, perustelee kollega Pekkarinen nyt Vuotoksen rakentamista tuulivoiman säätövoimaksi.

Tuulivoima tarvitsee säätövoimaa, siitä olemme yhtä mieltä Pekkarisen kanssa. Asiantuntijoiden mukaan tuulivoima ei tarvitse erikseen rakennettavaa säätövoimaa ennen kuin sen osuus sähköntuotannosta kasvaa lähemmäs kymmentä prosenttia.

Muistutan myös, että emme enää toimi umpiossa vaan avoimilla pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla, joilla on keskeinen merkitys mm. säätövoiman kannalta. Lisäksi suurteollisuus optimoi koko ajan omaa sähkönkäyttöään ja ohjausta voidaan ja pitäisi toteuttaa myös sähkön kulutuksen puolella.

Toivoisinkin asiantuntevaa keskustelua siitä, mitä vaihtoehtoja säätövoiman suhteen on olemassa, jotta keskustelu ei harhautuisi hyödyttömälle eipäs-juupas -tasolle.

Vihreät vastustavat ainoastaan huonoja ja ympäristön kannalta vahingollisia hankkeita. Ydinvoiman, turpeen ja Vuotoksen rakentamisen vastustamiselle meillä on perustellut, ympäristö- ja ilmastopoliittiset syyt. Tarvittava uusiutuvan energian lisäys voidaan toteuttaa muilla, kestävämmillä tavoilla.

Jaa sivu: