— Tarja Cronberg

Työ ja asuminen eivät käy käsi kädessä

Ajatus puutarhakaupungista elää yhä, ainakin Matti Vanhasen mielikuvissa. Hänen puutarhakaupunkinsa on paikka, jossa ihmiset elävät luonnon keskellä, käyvät töissä paikallisyhteisössä, huolehtivat lapsista ja vanhuksista kotien välittömässä läheisyydessä ja nauttivat suurkaupungin iloista muutaman kerran kuukaudessa.

Päästöt vähenevät, elämä on ekologista ja arkielämä helppoa. Olin itse 1980- ja 1990-luvulla mukana pohjoismaisessa yhteistyössä, jossa naistutkijoiden voimin hahmottelimme uutta arkea. Visioimme arkea, jossa asuminen, hoivatyö ja työ yhdistyisivät siten, että lapsilla ja vanhuksilla olisi hyvä olla.

Hyvät ajatukset eivät kuitenkaan aina toteudu. Työ ja asuminen eivät seuraa toisiaan. Vaikka Espoossa asuukin tietokoneinsinöörejä Nokian välittömässä läheisyydessä, ei tämä ole sääntö. Harva nurmijärveläinen, hyvinkääläinen tai keravalainen tekee työtä omassa kunnassaan. Vaikka työpaikkoja sijoitettaisiinkin asunalueiden läheisyyteen, ei ole mitään takeita siitä, että juuri lähellä asuvat saisivat viereiset työpaikat.

Työmatkapendelöinti on siksi pääkaupunkiseudulla tosiasia. Ilmastonmuutoksen hillitsemisen kannalta tämä merkitsee panostusta raideliikenteeseen. Raideliikenne on juuri työpaikkaliikkumisen kannalta ehdottomasti tehokkain ja ekologisin vaihtoehto. Tämä ei suinkaan tarkoita asemien viereisiä betonilähiöitä. Päinvastoin radan varteen voidaan rakentaa inhimillisiä asuinalueita matalasti ja tiiviisti. Virkistysalueet ovat lähellä. Myös hoivatyö, päiväkodit ja koulut voidaan suunnitella järkevästi. Jos liikennettä ei voida vähentää, voidaan se viedä raiteille.

Keskisuurissa ja pienissä kaupungeissa kuten Jyväskylä, Pietarsaari tai Nurmes, työn ja asumisen yhdistäminen onnistuu paremmin. Työpaikat ovat usein lähellä, pyörämatkan päässä. Kouluihin ja vapaa-ajanharrastuksiin pääsee kävellen. Ongelmaksi muodostuu se, miten saada työpaikkoja näihin kaupunkeihin. EU:n rakennerahastot tukevat aluekehitystä ja uusien yritysten syntymistä Itä- ja Pohjois-Suomessa. Valtion alueellistamistoimet siirtävät työpaikkoja itään ja pohjoiseen, kuten Lappeenrantaan ja Rovaniemelle. Yritykset kuitenkin sijoittuvat sinne, missä on työvoimaa saatavilla. Tässä onkin tulossa uusi pullonkaula. Maakunnissa on tähän saakka ollut työvoimaa tarjolla. Nyt podetaan jo työvoimapulaa.

Etätyö edustaa työtä, joka on riippumaton liikenneyhteyksistä. Sitä on menestyksellisesti käytetty liikenteen vähentämiseksi esimerkiksi Norjassa ja Kaliforniassa. Etätyöstä on paljon puhuttu, se ei kuitenkaan edusta tänä päivänä mitenkään valtaväylää. Toisaalta hiipivää etätyötä esiintyy paljon. Ihmiset pidentävät loma-aikojaan mökillä etätyön avulla, perustavat yrityksensä maaseudulle tai hankkivat etätyöhön sopivaa alihankintatyötä. Myös uudentyyppisiä sosiaalisia yhteisöjä on alkanut syntyä, kuten Oasis Joensuussa. Tällöin maakuntaan palaavat työntekijät voivat asua omilla kotitiloillaan ja käydä silloin tällöin sosiaalisessa työyhteisössä. Se on innovatiivinen, se mahdollistaa verkottumisen ja tarjoaa nopeita tietoliikenneyhteyksiä kaikkialle maailmaan.

Liikenteessä syntyy noin viidesosa päästöistämme. Liikenteen vähentäminen onkin yksi tulevaisuuden ekologisen suunnittelun peruslähtökohta. On löydettävä uusia yhdyskuntamalleja ja työnteon malleja. Malleja, joilla työmatkaliikenne voidaan tehdä julkisilla liikennevälineillä. Samalla liikennettä voidaan vähentää etätyön avulla tai lähityöyhteisössä tehtävän työn avulla.

Jaa sivu: