— Tarja Cronberg

Lupausten lunastus

Rohkeutta on vaalivoitosta huolimatta todeta, että ei asetu ehdokkaaksi ensi kevään puheenjohtajakisaan. On sukupolvenvaihdoksen aika. Siitä ei tarvitse maksaa perintöveroa. Se päinvastoin kasvattaa perintöä.

Tulin politiikkaan vähän sattumalta. Itse asiassa tanskalaiset äänestivät minut Suomen politiikkaan. Tasan seitsemän vuotta sitten istuin työhuoneessani Kööpenhaminan rauhan- ja konfliktintutkimuslaitoksessa. Tanskan oikeisto oli edellisenä päivänä voittanut vaalit ja muun muassa ehdottanut rauhan- ja konfliktintutkimuslaitoksen lakkauttamista. Puhelin soi. Puoluesihteeri Ari Heikkinen Vihreästä liitosta kysyy, että lähtisinkö eduskuntavaaleissa ehdokkaaksi Pohjois-Karjalassa.

Tämä johti siihen, että ajoin tuhansia kilometrejä lumisilla pimeillä metsäteillä. Yritin tarjota tarjota esitteitä ja kahvia markettien edustalla. Kaikki käänsivät päänsä pois. Vihreys ei todellakaan ollut in Pohjois-Karjalassa.

Pääsin kuitenkin eduskuntaan ensimmäisenä Vihreänä Itä-Suomen syrjäseuduilta. Kaksi vuotta myöhemmin lähdin mukaan puheenjohtajakisaan tavoitteena tutustua Vihreiden ajatuksiin koko maassa. Äärimmäisen tiukassa kisassa Annin kanssa tulin valituksi.

Tällöin lupasin itselleni, että puheenjohtajana pyrkisin toteuttamaan kolme asiaa:

- Eheyttäisin puolueen. ”Vihreät ovat usein itsensä pahin vihollinen vaaleissa olemalla erimielisiä”, totesi entinen tiedottajamme Jaana Reijonaho.
- Halusin madaltaa kynnystä äänestää vihreitä, jotta ihmiset eivät kääntäisi päätään pois, kun tarjoan heille esitettä. Muistan aina, kun seinäjokelainen neljän lapsen yksinhuoltajaäiti kysyi: Voiko hän
äänestää Vihreitä, kun hänellä on auto? Monet vihreät eivät olleet valmiita asettumaan ehdokkaaksi peläten leimautumista. Tämän täytyisi muuttua.
- Kolmanneksi halusin viedä puolueeni hallitukseen. Vuoden 2003 hallitusneuvotteluista vihreät oli syrjäytetty. Ja puolueella oli vieläkin trauma hallituksesta lähdöstä. Näin ei tulisi olla jatkossa.

Vuoden 2007 vaaleissa asetuin ehdolle Pohjois-Karjalassa. Se oli tietoinen riski, mutta tavoitteeni oli vihreämpi Pohjois-Karjala. Tällä kertaa joka toinen jo otti kahvia ja esitteitä. Suuresta äänimäärästä huolimatta jäin rannalle, mutta puheenjohtajana voitin vaalin. Edessä oli tiukat hallitusneuvottelut. Saimme kuin saimmekin viimeisenä sunnuntaiaamuna omia vaatimuksiamme läpi ja näin olimme hallituksessa.  Yksi lupauksistani oli toteutunut.

Menimme kunnallisvaaleihin yhtenäisempänä ja innostuneempina kuin koskaan. Meillä oli enemmän ehdokkaita kuin koskaan. Kun itse kiertelin vaalikentillä, ottivat ihmiset hymyillen vastaan vaalimateriaalia. Vain yksi kymmenestä kieltäytyi. Tämä näkyi myös vaalituloksessa. Nousimme toiseksi suurimmaksi puolueeksi pääkaupunkiseudulla. Itseäni lämmitti kuitenkin aivan erityisesti, että suhteellisesti saimme lisää ääniä siellä, missä perinteisesti olemme olleet heikompia. Äänikynnys oli alentunut. Vihreät uskalsivat lähteä ehdokkaiksi. Ja mikä parasta, 90 prosenttia kunnallisvaaliehdokkaista on ilmoittanut olevansa periatteessa valmiita lähtemään ehdolle uudelleenkin.

Politiikassa lupaukset eivät koskaan toteudu täysin. Aina on parantamisen varaa. Olen saavuttanut sen, mitä itse tavoittelin. Nyt on toisten vuoro.

Toivon, että kevään puheenjohtajavaalitaistoon ilmoittautuu monia hyviä ehdokkaita. Heitähän meillä on. Toivon, että perintöni tasoittaa heidän tietään, kun kasvamme toiseksi suurimmaksi suomalaiseksi puolueeksi.

Itse jatkan niin politiikassa kuin työelämässäkin. Vien vihreitä arvoja eteenpäin kaikissa niissä yhteyksissä, missä tulen toimimaan.
Jaa sivu: